Kulttuuri Lammi

”Kaikki viisaus ei asu Helsingissä” – Pauli Riihilahden harrastus muuttui merkittäväksi tutkimuslöydöksi

Pauli Riihilahti. Kuva: Merja Hirvisaari

Porraskosken juutalaisten tarina on ollut Pauli Riihilahden sydäntä lähellä varhaislapsuudesta asti. Olihan hänen kotinsa yksi niistä paikoista, minne Suomeen saapuneita juutalaisia tuotiin maailman pahuutta pakoon. Omia muistikuvia tuolloin vasta kaksivuotiaalla ei tapahtumista juurikaan ole, mutta äidin kertomana tarina on jäänyt elämään omassakin mielessä.

– Keskellä yötä oveen koputettiin, ilman mitään ennakkovaroituksia, ja nimismies ilmoitti avaamaan menneelle äidilleni, että tässä on kahdeksan juutalaista, majoittakaa heidät. Jatkosotaa oltiin tuolloin käyty vasta muutama päivä, ja Riihilahden isä oli rintamalla. (Lue lisää: Keski-Hämeen Lomalehti 2019 sivu 24)

Samaa viestiä vietiin useisiin Porraskosken taloihin, kaikkiaan juutalaispakolaisia piileskeli Lammilla noin sata. Majapaikkoja pakolaisille saatiin myös Hauholta ja Tuuloksesta.

Pauli Riihilahti on käyttänyt merkittävästi aikaa Porraskosken juutalaisten tarinan selvittämiseen ja dokumentointiin, eikä työn päätepiste ole vieläkään näkyvissä. Osa tähän mennessä tehdyn työn tuloksista on jo tallennettu Porraskosken historiasta kertovaan kirjaan Porraskoski–Järventausta menneisyyttä sanoin ja kuvin, jonka Kyläseuran perinnetoimikunta kustansi 2000-luvun alussa. Tällä hetkellä Riihilahdella on viimeistelyä vailla valmiina uusi kirja, joka keskittyy nimenomaan Porraskosken juutalaisten tarinaan. Lisäksi hän on pitänyt aiheesta lukuisia luentoja sekä yksin että yhdessä enonsa Aimo Saarisen kanssa, jolla on Riihilahden mukaan armoitettu tarinan kertomisen lahja, ja ”hirmuisen vanhana” myös omakohtaisia kokemuksia Porraskosken juutalaisten ja lammilaisten kohtaamisista.

– Tarinat kiinnostavat ihmisiä. On paljon jännittävämpää kuunnella kertomusta siitä, miten oveen paukutetaan keskellä yötä, kuin istua Kansallisarkiston mikrofilmien äärellä tiirailemassa vanhojen kuittien koukeroita, Riihilahti kertoo.

Suorastaan uskomattomat juonenkäänteet ovat vieneet häntä itseäänkin oikean tiedon äärelle, kun hän on käännellyt kivet ja kannot saadakseen selville, mitä kaikkea onkaan tapahtunut.

– Taival on katkennut useammin kuin kerran, mutta yhä uudelleen on käynyt niin, että joku tiedonmuru on pulpahtanut uudelleen pintaan, ja olen taas päässyt eteenpäin, Riihilahti kertoo.

Viimeisin löytö olikin sitten jo niin merkittävä, että se päätyi Helsingin Sanomien sunnuntaisivuille koko aukeaman jutuksi. Riihilahti sai nimittäin selville sen, mitä tapahtui niin sanotuille Kekkosen juutalaisille; Suomen häpeätahralle toisen maailmansodan historiassa.

Kekkosen juutalaiset

Juutalaisia alkoi tulla Suomeen jo 30-luvun puolivälissä, kun juutalaisvainot Saksassa alkoivat.

– Talvisodan aikana heidän oli turvallista olla pääkaupunkiseudulla, mutta jatkosodan syttyessä tuolloin Siirtoväen huollon keskuksen johtajana toiminut Urho Kekkonen määräsi Helsingissä ja muissa kaupungeissa asuvat juutalaiset muuttamaan Hauholle ja Lammille, Tuulokseen ja Parkanoon, jotta kohtaamisia Suomessa olevien saksalaisten joukkojen kanssa ei sattuisi, Riihilahti kertoo. Siirrot tapahtuivat kuorma-autoilla hyvin nopeasti, Riihilahden keräämien tietojen mukaan aikaa annettiin 48 tuntia.

Jo ennen tätä, elokuussa vuonna 1938 Kekkosen toimiessa sisäministerinä, Suomi kieltäytyi päästämästä Ariadne-laivalla saapuneita noin 60 itävaltalaista juutalaispakolaista maihin Suomessa. Ensimmäinen laivallinen pääsi edellisellä viikolla vielä nousemaan maihin, mutta toinen kuljetus vajaan viikon päästä käännytettiin takaisin Suomen uusiin viisumimääräyksiin vedoten. Nämä Suomesta käännytetyt juutalaispakolaiset on opittu tuntemaan ”Kekkosen juutalaisina”, sillä tuolloin sisäministerinä toiminut Kekkonen kantoi viime kädessä vastuun tapahtuneesta.

Jatkosotaa käsittelevässä virallisessa suomalaisessa historiankirjoituksessa on mainittu, että vain kahdeksan juutalaista luovutettiin natsi-Saksaan osana yhteistä sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Tämän muistoksi pystytettiin muistomerkki Tähtitorninmäelle Helsinkiin vuonna 2000, ja valtiovalta myös pyysi tekoa virallisesti anteeksi juutalaiselta seurakunnalta.

Vuonna 2018 muistomerkillä järjestetyssä tilaisuudessa European Coalition for Israel -järjestön johtaja Tomas Sandell kysyi, milloin Suomen hallitus pyytää anteeksi sitä, että se käännytti melkein 60 maahan pyrkinyttä juutalaista varmaan kuolemaan.

Omissa tutkimuksissaan Riihilahti sai selville, että laiva ei vienytkään pakolaisia Saksaan, vaan pysähtyi Kööpenhaminassa, jossa juutalaiset pääsivät pois laivasta ja pelastuivat.

Asia selvisi Riihilahdelle niin kuin moni muukin yksityiskohta tämän pitkän polun varrella. Sattumalta ja periksiantamattomuudella – ja lammilaisuuden ansiosta.

Yksi tämän tarinan merkkihenkilöistä on nimittäin Rauha Moisio, edesmennyt lähetystyöntekijä, joka vieraili Lammilla peräti seitsemän kertaa nimenomaan juutalaispakolaisten takia. Hän teki heidän keskuudessaan lähetystyötä jatkosodan aikana, Suomen lähetysseuran lähettämänä.

Moisio ei ole itse julkaissut elämästään kertovaa kirjallisuutta, mutta etsiessään tietoja Porraskosken juutalaisista Riihilahti luki Suomen juutalaisten historiasta Taimi Torvisen kirjaa Kadimah, ja löysi sen lähdeluettelosta maininnan Rauha Moision suullisesti antamasta tiedosta, että Suomesta käännytetyt juutalaispakolaiset olisivat päässeet turvaan Kööpenhaminaan.

Tämä johdatti Riihilahden ensin Lähetysseuran arkistoon ja sitten Kansallisarkistoon, jonne Lähetysseuran aineistoja juuri oltiin siirtämässä, ja hän sai kuin saikin käsiinsä Moision itsensä kirjoittaman puheen luonnoksen vuodelta 1983, jossa asia lopulta sai vahvistuksen. Moisio kertoi puheessaan Ariadne-laivalla mukana olleen juutalaisen ottaneen häneen yhteyttä ja kertoneen Ariadnen pysähtyneen Kööpenhaminassa, ja juutalaisten päässeen ulos laivasta. Moision arkistoaineiston perusteella näyttääkin nyt siltä, että juutalaiset pääsivät tuolloin turvaan.

– Minuun on ottanut yhteyttä moni Rauha Moision tuntenut henkilö ja selvitän koko ajan muun muassa sitä, mitä Rauha Moisio on mahdollisesti kertonut heille tästä Kööpenhaminaan pelastumisesta, Riihilahti kertoo. Lisäaineistoa on jo nyt kertynyt jatkotutkimuksiin.

Riihilahden täysihoitola Porraskoskella. Kuva: Pauli Riihilahden arkistot

Porraskosken juutalaiset

Myös Porraskosken juutalaisten tarinassa on Lammin jälkeen synkempiä sävyjä, joihin Riihilahti palaa nyt tekeillä olevassa kirjassaan. Suurin osa heistä kuitenkin pääsi turvaan Ruotsiin vuonna 1944, ja sieltä muualle länteen. Onpa Riihilahden nykyisessä, varsin laajaksi kasvaneessa, kirjeenvaihtopiirissä yksi sellainenkin ihminen, joka jatkosodan aikana asui Riihilahden lapsuudenkodissa.

– Hänet löysin Facebookin kautta, Riihilahti kertoo.

Ei ole aivan tavallista, että historian harrastaja pääsee perille sellaisista salaisuuksista, jotka eivät virallisille historioitsijoille ole auenneet. Riihilahti ei mieti sitä, mikä on ”oikeaa” historiantutkimusta. Tärkeintä on hänen mielestään löytää totuus. Nykyajan keinot päästä tiedon lähteille ovat varsin monipuoliset, ja kun ei anna periksi, voi aarre osua omallekin kohdalle.

– Ei kaikki viisaus Helsingissä asu, Riihilahti muistuttaa.

Omaksi motivaatiokseen hän kertoo ihan puhtaan kiinnostuksen historiaan ja erityisesti oman kotikylän menneisyyteen.

– Mitä minun keräämälläni tiedolla olisi merkitystä, jos en sitä jakaisi? hän kysyy ja toteaa haluavansa myös siirtää jälkipolville sen ymmärryksen, miten hienon työn pieni Porraskoski-Järventaustan kylä teki juutalaisten hyväksi.

– Ei tässä maassa ole yhtään toista sellaista kylää, jossa olisi tehty yhtä paljon, hän painottaa.

Siitäkin hän on ylpeä, että niinkin suuri määrä pakolaisia pystyttiin Lammille piilottamaan. Heistä ei puhuttu.

– Ei lammilaiseen mentaliteettiin kuulu jakaa informaatiota mistään, mutta ei heitä varsinaisesti salassa pidetty – vaan turvassa.

Riihilahti haluaa myös oikoa julkisuudessa olleita väitteitä siitä, että Lammilla olisi pakolaisia kohdeltu huonosti.

– Minun löytämässäni aineistossa oloja Porraskoskella kehutaan lämpimästi. Juutalainen seurakuntahan lähetti tänne koko ajan rahaa pakolaisten elättämiseksi, ja vaikka sodan edetessä rahastakin tuli lopulta pulaa, niin Lammilla olleet juutalaiset ja porraskoskelaiset tulivat kyllä ihmeteltävän hyvin toimeen keskenään. Kielitaitoiset ja sivistyneet pakolaiset eivät juuri maataloustöihin kyenneet, mutta pitivät esimerkiksi kielikursseja ja antoivat musiikinopetusta kyläläisille, Riihilahti kertoo.

– Meillä auttoivat äitiä muun muassa vahtimalla minua, niin että äiti pääsi tilan töihin. Olin kuulemma ihan kamalan villi kakara, Riihilahti naurahtaa ja miettii, että pitäisiköhän nyt tämä juttu jo lopettaa, etteivät lammilaiset vallan häneen kyllästy.

Ketään hän ei erityisemmin halua opettaa, mutta yhden vinkin hän antaa:

– Kehottaisin käymään Auschwitzissa. Se on kokemus, joka ei koskaan unohdu.

S/S Ariadne vuonna 1938.
Kuva: Kurt Illiminsky/Helsingin Sanomat / Wikimedia

Huom! Jutussa on tarkennettu paperilehdessä olleita päivämääriä Ariadne-laivalla tulleista ja maahan pyrkineistä juutalaispakolaisista. 12.8. 1938 tuli 55 juutalaista, joita ei myöskään haluttu päästä maahan, mutta he saivat suomalaisilta poliitikoilta apua ja pääsivät astumaan maihin 13.8. Neljän päivän kuluttua, 17.8.1939, oli jälleen tulossa Ariadnella 53 juutalaista, mutta heidät käännytettiin 19.8.1939.

 

Lisätietoja aiheesta:

Kortti keskitysleiriltä/Keski-Häme

Suomi käännytti 80 vuotta sitten 53 juutalaispakolaista takaisin Natsi-Saksaan/Seurakuntalainen

Vuonna 1938 käännytetyt juutalaiset / Agricolaverkko

Hallituksen vastaus eduskunnassa 21.2.1939 / doria.fi

Kekkonen, Urho / Kansallisbiografia

Siirtoväen Huollon Keskus / Wikipedia

 

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski