Pitäjät Kulttuuri Lammi

Kiertäminen loppui Lammille

Tapio Välikylä. Kuva: Maria Ilonen

Tapio Välikylä on ehtinyt elämässään asua eri puolilla Etelä-Suomea. Hänen muistinsa alkaa Tervakoskelta, jonne lapsuudenperhe muutti Imatralta. Syntynyt Välikylä on tosin Nurmeksessa. Pääkaupunkiseudulla hän asui kolmisenkymmentä vuotta ja Pori oli kotikaupunki kaksikymmentäviisi vuotta. Toisaalta Lappeenrannan ja Imatran seutu tuntuu kotoisalta karjalaisjuurien tähden.

Kun Välikylä jäi eläkkeelle vuonna 2017, hän muutti kokonaan Lammille oltuaan jo sitä ennen viikonloppulammilainen useita vuosia.

– Olin tavannut lammilaisen ”peräkylän noita-akan”, joka on asunut lähes aina Lammilla ja muuttanut kotitalostaan 400 metriä, sanoo Tapio Välikylä vaimostaan Marjatta Rahkiosta ja korostaa, että nimitys peräkylän noita-akka on Rahkion hyväksymä.

Tuossa 400 metrin päässä Rahkion kotitalosta sijaitsevalla tontilla olevassa talossa Sankolan kylässä pariskunta asuu nytkin.

Lammille helppo kotiutua

Ei Lammi silti ollut ennen puolisonkaan tapaamista Tapio Välikylälle vieras paikka. Vuosittain hän vieraili Lammin biologisella asemalla koulutustilaisuuden puitteissa ja ohi ajaessaan saattoi poiketa ostamaan Lammin mustaleimajuustoa, jonka maku miellytti, samoin kuin Lammin sahdinkin, jota sai 1990-luvulla Alkosta.

Kotiutuminen Lammille on ollut Tapio Välikylälle helppoa. Hän ei allekirjoita, että kantahämäläiset olisivat hiljaisia ja vaikeasti lähestyttäviä.

– Lammi on ollut helppo paikka muuttaa. Täällä meillä on uimahallin saunaparlamentti, jossa juttu luistaa mitä erilaisimmista aiheista, samoin Tuuloksen kauppakeskuksen ukkojen piirissä. Menkää Satakuntaan, niin huomaatte, missä asuvat hiljaiset ja vaikeasti lähestyttävät ihmiset, hän sanoo.

Lammille hän sanoo tulleensa jäädäkseen.

– Nyt loppui kiertäminen, hän toteaa.

Ensimmäisen työpaikan kautta alavalinta

Ennen eläkepäiviä Tapio Välikylä teki pitkän uran toimittajana. Uransa hän aloitti Ympäristö ja Terveys – lehden toimitussihteerinä vuonna 1979.

– Olin lukioaikana kaksi kesää töissä meijerissä. Armeijan jälkeen helmikuussa 1974 menin työvoimatoimistoon, ja siellä ensimmäinen lappu, jonka näin nuppineulalla kiinnitettynä tauluun, oli puolen vuoden sijaisuus Helsingin kaupungin maidontarkastamon autonkuljettajana. Soitin, ja minut pyydettiin käymään, ja sitten seuraavana päivänä aloitin työt. Laskin, että sen jälkeen voisin syksyllä aloittaa opiskelut. Meijerissä tein kovaa työtä ja olin huomannut, että näytteenottajilla oli aina hauskaa, ja siksi sijaisuus kiinnosti, Välikylä kertoo.

Myöhemmin hän päätyi hakemaan opiskelemaan Mikkelin Teknilliseen kouluun terveysteknikoksi, vaikka jossain vaiheessa mielessä olivat muun muassa Suomen kielen opinnot. Valmistumisensa jälkeen Välikylä aloitti Ympäristö ja Terveys-lehden toimitussihteerinä vuonna 1979.

Lehdentekoa A:sta Ö:hön

– Lehdentekoon minut oli pätevöittänyt opiskelijalehden tekeminen, siihen aikaan se riitti, Tapio Välikylä tuumii.

Muutaman vuoden päästä lehden toimitus siirrettiin Poriin.

– Vuonna 1986 perustimme Elintarvike ja Terveys -lehden. Myöhemmin toimin molempien lehtien päätoimittajana. Lisäksi julkaisimme useita oppaita ja muita julkaisuja sekä järjestimme alan koulutusta.

Tapio Välikylä kertoo työuran olleen mielenkiintoinen ja päässeensä sen aikana tapaamaan monenlaisia ihmisiä. Myös lehdenteko ehti muuttua monin tavoin. Käsin kirjoitetuista teksteistä ja saksitaitosta on ollut pitkä matka nykyisten taitto-ohjelmien maailmaan. Ollessaan päätoimittajana Väkikylä niin toimitti kuin taittoi, teki kaiken itse A:sta Ö:hön. Itsenäinen tekeminen on sopinut Välikylälle, jolla yrittäjähenkisyys on geeneissä. Välikylän isä oli leipurimestari, joka toteutti haaveensa omasta leipomosta Tervakoskella.

Mukana Panagian julkaisutoiminnassa

Kokonaan Tapio Välikylä ei ole malttanut työstä luopua eläkkeelle jäätyäänkään. Viime aikoina hän on kirjoittanut Ympäristö ja Terveys -lehteen henkilökuvia. Lisäksi hän on avustanut Luostarikeskus Panagian julkaisutoiminnassa. Viimeisimpänä hän taittoi juuri ilmestyneen käännöksen Pyhä Paisios Athosvuorelainen -teoksesta.

Välikylä on itse kääntynyt ortodoksiksi varttuneemmalla iällä ja nyt Lammille muutettuaan tehnyt myös talkootyötä, kuten puutarhanhoitoa ja nurmikonleikkuuta Panagiassa.

– Panagian sijainti ei kuitenkaan ollut syy muuttaa tänne, mutta se oli mukava bonus.

Panagialla olisi hänen mielestään paljon enemmän potentiaalia. Välikylä korostaa paikan kauneutta, maaperän rehevyyttä ja rakennuskannan omaleimaisuutta. Siellä voitaisiin hänen mukaansa järjestää esimerkiksi kaikille avoimia hiljaisuuden retriittejä, se on hieno eläkeläisryhmien retkikohde ja tietenkin ortodoksisten tilaisuuksien pitopaikka. Panagiaa, kuten myös Evoa kaikkine aarteineen kannattaisi Tapio Välikylän mielestä kehittää ja myös nostaa enemmän esiin. Samoin kuin Lammin ja Hämeenlinnan loistavaa sijaintia.

– Se pitäisi tuoda julki nimenomaan ulospäin. Alueella on paljon mahdollisuuksia, mutta ihmiset pitäisi saada tulemaan tänne. Helsingistäkin on vain parin tunnin ajomatka Evolle. Moni helsinkiläinen luonnon ystävä on kiinnostunut muustakin kuin Nuuksiosta.

Lammille muutettuaan Tapio Välikylä on innostunut myös oman puutarhan hoidosta, yrttien ja köynnöskasvien kasvattamisesta. Lisäksi hän on aktivoinut vanhaa harrastustaan öljyvärimaalausta.

 

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat