Kulttuuri Lammi

Kortti keskitysleiriltä

Pauli Riihilahti luennoi Lammin juutalaisista Lammi-viikolla, Ma 19.8. Peltolehdon talossa klo 18. Kuva: Jussi Karvonen

Eräänä yönä nimismies jyskytti lammilaisen Pauli Riihilahden kodin ovea. Perheen isä oli rintamalla, mutta turhia säikkymätön äiti meni avaamaan oven. Jatkosotaa oli ehtinyt kulua muutama päivä.

Porraskoski-Järventaustassa ”piileskeli” satakunta juutalaista

– Tässä on teille kahdeksan juutalaista, majoittakaa heidät. He pitävät huolen itsestään, muistaa tuolloin kaksivuotias Riihilahti äitinsä kertoneen.

Naapuritaloon tuotiin samalla kuljetuksella kuusi pakolaista. Kaikki tuli täytenä yllätyksenä ilman pienintäkään ennakkoilmoitusta. Juutalaiset seisoivat pihalla, ja nimismies jatkoi matkaansa mukanaan useita kymmeniä juutalaisia.

Kaikkiaan Porraskosken-Järventaustan kylälle majoitettiin satakunta Itävallan juutalaista.

Suomeen oli saapunut yksittäisiä pakolaisia kesään 1938 mennessä niin turisteina kuin salakuljettja Algot Niskan tuomina väärennetyillä passeilla. Heinä–elokuussa tuli 60 juutalaista laivalla

– Jatkosodan syttyessä sisäministeri Urho Kekkonen määräsi Helsingissä ja muissa kaupungeissa asuvat juutalaiset muuttamaan Hauholle ja Lammille, Tuulokseen ja Parkanoon, jotta kohtaamisia Suomessa olevien saksalaisten joukkojen kanssa ei sattuisi.

Porraskoski-Järventaustassa juutalaispakolaisia oli lähes sata ja heistä 60 oli itävaltalaisia, mikä oli lähes kaksi kolmasosaa koko maan itävaltalaispakolaisista.

Valtiollisen poliisin Valpon päällikkö oli juutalaisvastainen Arno Anthoni, joka halusi karkottaa kaikki juutalaiset takaisin Saksaan.

– Maassa oli 200 000 saksalaista sotilasta. Valpolla oli tarkka kirjanpito, missä juutalaisia oli. Anthoni laati listan noin 150 henkilöstä, jotka oli määrä karkottaa keskitysleireille.

Juutalaisten pakolaiskomitean päällikkö oli Suomen varakkaimmaksi mieheksikin tituleerattu Bernhard Blaugrund. Blaugrund oli viettänyt kesiään Porraskoskella, joten hän tunsi kylän täysihoitoloineen.

– Blaugrund onnistui jotenkin luomaan Anthoniin luottamuksellisen suhteen ja pystyi taistelemaan aikaa vastaan karkotusten estämiseksi.

Hämäläinen maalaiskylä ei juoruillut

Kaikki Lammin pakolaiset selvisivät hengissä erinäisten seikkailujen jälkeen ja muuttivat sodan jälkeen pääosin Ruotsiin.

– Juutalaisilla oli puvut päällään ja monilla oli kultahampaita suussaan. Kaikki eivät olleet varakkaita, mutta hämäläisen maalaiskylän raitilla heidät erotti kaukaa, Riihimäki kertoo.

– Nimismiehen arkistosta ei löydy sanaakaan pakolaisten tuonnista, vaikka nimismies itse toi ne. Sen sijaan hänen arkistostaan löytyy paljon muita merkintöjä muun muassa matkustuslupia,sillä ilman lupaa juutalainen ei saanut mennä Lammin ulkopuolelle.

Kyläläisten ja pakolaisten välillä ei Riihilahden mukaan ollut jännitteitä. Pakolaisista ei ollut mitään pahaa sanottavaa.

– Pakolaiset yrittivät tehdä maatiloilla töitä, mutta heistä ei ollut ruumiilliseen työhön. Osa heistä kierteli lähikylissä ja ihmiset antoivat heille ruokaa ja avittivat kaikin tavoin. Osa halusi olla hyödyksi muun muassa antamalla saksantunteja. Äiti laittoi pakolaiset lapsenvahdiksi minulle. Äiti ei saanut koskaan mitään maksua vieraistaan, mutta toisaalta meillä oli täysihoitola ja kymmenen huonetta tyhjillään.

Porraskoski-Järventausta valikoitui juutalaisten sijoituspaikaksi osittain juuri sen vuoksi, että seudulla oli useita täysihoitoloita.

Kylään päätyneiden pakolaisten joukossa oli Riihilahden tekemien selvitysten mukaan aivotutkija, lääkäreitä, fyysikko, liikemiehiä, psykologeja ja bakteriologi. Perinteistä työväkeä edustivat muun muassa automekaanikko ja mainoskuvaaja.

Itävallan juutalaiset olivat vapaata riistaa

Hitlerin tullessa valtaan elokuussa 1938 Itävallan juutalaisten asema oli jopa huonompi kuin sodan loppuvaiheessa Saksassa.

– Juutalaiset julistettiin vapaaksi riistaksi, mikä tarkoitti että juutalaisen sai ryöstää tai tappaa kuka hyvänsä ilman rangaistusta. Jos juutalainen myi koko omaisuutensa ja lähti maasta heti, hänellä oli mahdollisuus pelastua.

Lammille päätyneet juutalaiset olivat näitä omaisuutensa menettäneitä juutalaisia.

– Suomi valikoitui päämääräksi yksinkertaisesti siitä syytä, että Suomi oli niitä harvoja maita, jotka eivät edellyttäneet viisumeita. Suomessa juutalainen seurakunta vastasi pakolaisten ylläpidosta.

Itävallan ohella Suomeen tuli juutalaispakolaisia Saksasta, Puolasta ja Unkarista eri arvioiden mukaan noin 350 ihmistä. Itävallan juutalaisia ehti lähteä Suomeen kahdella laivalla noin 150, kunnes sisäministeriö päätti lopettaa viisumivapauden.

– Sisäministeri Urho Kekkosen tekemä päätös tuli voimaan samana päivänä, kun meidän noin 60 juutalaistamme tuonut laiva saapui Helsingin satamaan. Kaikkia juutalaisia uhkasi karkotus, mutta kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilpi sai puhuttua heidät maihin. Kun seuraava laiva 17.8. saapui, pakolaiset eivät enää maihin päässeet ja 60 juutalaista lähetettiin keskitysleireille.

Miehet joutuivat pakkotöihin

Juutalaismiesten osalta ”huoleton” oleskelu Porraskoskella päättyi maaliskuussa 1942. Valtiollinen poliisi päätti, että iso osa pakolaisina eri puolille sijoittuneet juutalaismiehet olisivat työvelvollisia, minkä takia heidän oli lähdettävä työleirille Sallan Kuusivaaraan. Porraskoski-Järventaustasta Kainuuseen lähti parikymmentä miestä, heistä yksi mainospiirtäjä Willi Werber.

– Ruumiilliseen työhön tottumattomat miehet laitettiin hakkaamaan jäistä maata. Miehet joutuivat elämään keskitysleirimäisissä olosuhteissa huonolla ruualla ja kehnolla vaatetuksella jopa 40 asteen pakkasessa ja elämään piikkilankojen takana myös vapaa-aikanaan, Riihimäki kertoo.

Arvoitukseksi on jäänyt, miksi ulkomaalaisia siviileitä ylipäätään tuotiin käytännössä miltei eturintamaan työkomennukselle. Muun muassa pääesikunnan päällikkö kenraali Heinrichs ei voinut asiaa ymmärtää.

– Oma ajatukseni on, että Anthoni halusi miesten ikään kuin häviävän, jotta heidät olisi kenties helpompi laittaa laivaan.

Sallasta työvelvolliset komennettiin ratatöihin Kemijärvelle. Sieltä matka jatkui Suomenlahden.

– Suursaareen, jossa he joutuivat paljain käsin taivuttelemaan piikkilankoja

– Kaikki joutuivat tekemään töitä. Eräs pakolaisista käveli jo Kemijärvellä kahdella kainokepillä. Suomalainen lääkäri olisi passittanut kahdeksan miestä terveydellisistä syistä pois leiristä ja antanut kahdeksalle sairaslomaa jo Kemijärvllä, mutta ylemmät tahot eivät lupaa antaneet. Yksi mies tuli hulluksi ja ainakin yksi yritti itsemurhaa siinä onnistumatta, Riihilahti kuvailee leirioloja.

Pelastus viime hetkellä

Suursaaresta 27.10.1942 yhdeksän miestä sai käskyn olla valmiina lähtöön.

– Miehet aavistivat kohtalonsa. Yksi heistä sai lähetettyä hätäisesti korttiin kirjoitetun avunpyynnön laivamiehen välityksellä juutalaisen seurakunnan eräälle johtohahmolle, Abraham Stillerille.

Nykypäivään verrattuna oli hämmästyttävää, että Stiller sai kortin seuraavana aamuna postitse.

Miehet olivat Ratakadulla valmiina palautettaviksi Saksaan.

Kädenvääntö alkoi Stillerin, Kilven sekä ministerien Tanner ja Fagerholm sekä natsimielisen sisäministeri Horellin kesken. Fagerholm uhkasi erota, jos yhtäkään juutalaista palautettaisiin takaisin, mikä ilmeisesti vaikutti karkotuksen peruuntumiseen. Suursaarelta tuotujen lisäsi Valpo oli vanginnut 24 muualta tuotua juutalaista.

– Kahdeksan Ratakadulle tuotua ehdittiin lähettää Saksaan 6.11.1942, mutta kaksi meidän juutalaistamme oli kirjattu vasta seuraavaan laivaan. Asiasta nousseen kohun takia heidät palautettiin Suursaareen. Kahdeksasta Saksaan palautetusta vain yksi selvisi hengissä.

Yksi Lammin pakolaisista, ydinfyysikko Simon Grünzweig, sai kortin keskitysleirille joutuneilta äidiltään ja tyttäreltään syyskuussa 1941. Kortti jäi viimeiseksi elonmerkiksi. Perheen tarkoitus oli muuttaa eri reittejä Amerikkaan, mutta äiti ja tytär eivät ehtineet maasta pois, vaikka matkaliput oli tilattu

Gisella-äidin viesti oli koskettava:

– Rakas lapsi sain kaikki kirjeesi, jotka ilahduttivat minua. Voit uskoa, että vain nämä kirjeesi pitävät minua vielä elämässä. Kun se aika tulee, menemme kaikki yhdessä pienen rakkaan Ingasi kanssa tuonpuoleiseen. Siksi aloittakaamme uusi taistelu elämästämme sellaisena kuin se tulee ja kantakaamme se kärsivällisesti, eikä anneta periksi. Jumala tulee varmasti auttamaan. Äiti

Tytär on kirjoittanut kortin toiselle puolella oman viimeisen viestinsä, jota ei tähän päivään saakka ole kukaan onnistunut tulkitsemaan.

– Toivoa kuitenkin on, muutama on ilmoittautunut yrittämään

Ma 19.8. klo 18 Pauli Riihilahden luento Lammin juutalaiset Peltolehdossa, Lamminraitti 22 A, Lammi. Tapahtuma on osa Lammi-viikkoa. Järjestäjä Lammin kotiseutu- ja kulttuuriyhdistys.

Katso kuvat Lomalehdestä! Artikkeli on julkaistu Keski-Hämeen ja Hämeenkulman yhteisessä Loma-lehdessä 11.7.2019. Lomalehti on veloituksetta kaikkien luettavissa. Tervetuloa tutustumaan!

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi, Säästö-Karit
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski

MurmisP