Kulttuuri

Lammin velhot ja miekanhiojat

Miekanhiontakivien uurteiden tarkoitusta ei varmuudella tiedetä. Lammilta on löydetty kaksi hiontakiveä. Kuva: Jukka Hildén

Epäjumalia monia tässä, muinoin palveltiin kaukana ja läsnä.
Näitä kumarsivat hämäläiset, sekä miehet että naiset.
Tapio metsästä pyydykset soi, ja Ahti vedestä kaloja toi.
Eikö se kansa vimmattu ole joka näitä uskoo ja rukoilee.
Kuolleiden hautoihin ruokaa vietiin, joissa valitettiin, paruttiin ja itkettiin.
Palveltiin myös paljon muuta, kiviä, kantoja, tähtiä ja kuuta.
Epälukuiset luontokappaleet, Jumalan sijassa kuin pyhyydet.
Voiko joku ne kaikki edes lukea, joista se joukko haki itselleen tukea?<$>
Vuodelta 1551 oleva ”suomennettu” ja lyhennetty versio kuvaa Mikael Agricolan tuntoja siitä, miten hämäläiset palvoivat epäjumalia vielä 300 vuotta Birger Jaarlin Hämeeseen tekemän toisen niin sanotun ristiretken jälkeen. Lammin pitäjän historia kertoo, että Birgerin todellisena motiivina oli Ruotsin vallan vahvistaminen ja oman edun tavoittelu.

Wikipedia mainitsee: Toinen ristiretki Suomeen on 1320-luvulla kirjoitetun Eerikinkronikan kuvailema ruotsalaisten sotaretki hämäläisiävastaan 1200-luvun puolivälissä. Kronikan mukaan kristityt voittivat pakanalliset hämäläiset Birger-jaarlin johdolla ja aloittivat linnanrakentamisen Hämeeseen.
Kerrotaan, että ruotsalaisen sotaväen lähdettyä hämäläiset ottivat papin kiinni ja pakottivat hänet pesemään hämäläisten kasteen pois Hämeenlinnan Katumajärvessä. Olen kuullut, että nuo kasteensa poispesijät olisivat olleet nimenomaan lammilaisia pakanoita.
Miekanhiojien valtakunta
Kanta-Häme oli rautakauden lopulla 1000- ja 1100-luvuilla vielä pakanallisten ”miekanhiojien” valtakuntaa. Suomen kaikki tunnetut miekanhiontakivet (hiomauurrekivet) sijaitsivat vuoteen 2015 asti Kanta-Hämeessä – vain 35×50 kilometrin suuruisella alueella. Vuonna 2015 löydettiin uurrekivi Savosta.
Miekanhiomakivien tarkoitus on edelleen arvoitus tutkijoille. Niiden tekijöiksi on arveltu ”myrrysmiehiä”, jotka olivat entisajan velhoja, intomiehiä – ehkäpä intomielisiä velhoja. Tällaisia olivat Suomessa ehkäpä viikingit. Miekanhiontakivet nimittäin ajoitetaan viikinki- ja ristiretkiaikaisiksi.
Kun Venäjän valtakunta voimistui ja idäntienretket näin tyrehtyivät, viikingit alkoivat ryöstää Itämeren maakuntia. Myös Häme sai osansa. Täältä on löydetty viikinkien riimukiviä, joista vuosille 1030–1050 ajoitettu kertoo gästriklandilaisten tekemästä sotaretkestä Tafstalontiin eli Tavastiaan, Hämeeseen.
Suomesta tunnetaan seitsemän miekanhiontakiveä. Kaksi niistä, Lammin ja Lopen kivet on räjäytetty rakennustöissä, mutta niistä on säilynyt tietoa. Miekanhiontauurteita ei tule sekoittaa geologisiin uurteisiin, joita voi olla kolmenlaisia: 1) raot ja murrokset, 2) muuta kiveä pehmeämmän juonen rapautuminen uurteeksi ja 3) jäätikön synnyttämät uurteet ja kourut kallioissa.
Lammin Vanhankartanon miekanhiontakivi oli pitkään Suomen ainoa tunnettu lajissaan. Ensimmäinen kirjallinen maininta tästä on C. A. Gottlundin kirjoitus Finlands Allmänna Tidningiin 1857. Hän kirjoitti 1850-luvulla tähän lehteen useita pitkiä kirjoituksia miekanhiontakivistä. Hän ei pitänyt uurteita esihistoriallisina, vaan arveli, että joku salatieteisiin perehtynyt keskiajan ritari on ne uurtanut. Hän piti niitä muinaisena kirjoituksena. Onpa niiden ajateltu olevan tähtitieteellisiä merkkejäkin.
Nils Cleve kirjoitti kahdesta Hämeen miekanhiontakivestä Finskt Museum -lehteen (XLI) vuonna 1934. Muiden muassa Sakari Pälsi, Aarne Äyräpää ja Ilari Aalto ovat kirjoittaneet aiheesta.

Lammin miekanhiontakivet

Lammin tärkein pakanallinen uhri- ja kulttipaikka oli Vanhankartanon Honkaliinin alue, josta tunnetaan uhrilähde sekä rikas kalmisto, josta on löydetty yli 70 esinettä: solkia, rannerenkaita, metallikierukoita, helmiä ja saviastianpalasia. Osa esineistä on pronssisia, mikä viittaa vaurauteen. Lähellä on myös rautakautinen asuinpaikka ja tuo Vanhankartanon miekanhiontakivi, joka on Suomen upein. Lammilta tunnetaan ainakin neljä Linnamäki-nimistä paikkaa, joista kahden on epäilty olleen puolustusvarustuksia juuri tuolta velhojen ja miekanhiojien levottomalta aikakaudelta.

Vanhankartanon uurrekivessä on seitsemän osin toisiaan leikkaavaa syvää uurretta, jotka muodostavat V-kirjaimen mallisia kuvioita. Uurteiden pohja on U-kirjaimen muotoinen, joten niissä ei ole ainakaan miekkaa voitu hioa – päinvastoin tylsyttää. Mitään varmaa tietoa näiden kivien käytöstä ei ole. Kivi löytyy parhaiten koordinaatit paikantamalla tai etsimällä rantatörmän juurelta kolme yhdessä kasvavaa näyttävää käkkärämäntyä. Kohde sijaitsee aivan niiden alla. Vanhankartanon uurrekivi liittynee läheiseen Honkaliinin rautakautiseen kalmistoon ja uhrilähteeseen.
Lieson Lahdenpohjan miekanhiontakiven löysi virkamatkallaan metsänhoitaja Martti Herz vuonna 1929. Kivi sijaitsee Kuohijärven etelärannalla, kuuden metrin päässä rantaviivasta Porraskoskelle vievän tien varrella. Tässä ennen 1,3-metrisessä kivessä on ollut jopa 15 uraa, joilla on ollut pituutta 27–90 senttiä. Osa urista oli jopa viisi senttiä syviä. Mittaamattoman arvokas kivi räjäytettiin tietä tehtäessä vuonna 1933 – vain kaksi vuotta sen jälkeen, kun kiven löytäjä oli ilmoittanut sen Kansallismuseolle. Täpärälle meni. Kivestä on jäljellä kaksi lohkaretta betonialustalla. Kiitos tästä kuuluu Lieson nuorisoseuralaisille, jotka 1970-luvulla pelastivat nuo palat talteen. Lohkareissa on jälkiä neljästä uurteesta. Useita uurteisia kiviä makaa siis vielä tienpenkassa tai lähistöllä. Niiden pelastaminen kuuluisi museoväelle.

Kiviä voi löytyä lisää

Kanta-Hämeen miekanhiontakivien uurteet ja hiontapinnat ovat yksityiskohtia myöten samanlaisia kuin Gotlannissa ja ne sijaitsevat myös samanlaisessa ympäristössä veden äärellä. Kivet on myös ajoitettu molemmilla alueilla saman ikäisiksi. Hiontauurteisia kiviä ja hiottuja kalliopintoja tunnetaan Gotlannin lisäksi etenkin Ruotsin Skånesta mutta myös muualta Skandinaviasta sekä mm. Virosta, Saksasta ja Ranskasta.

Suomen miekanhiontakivet sijaitsevat yleensä viikinki- tai ristiretkiaikaisen asutuksen tuntumassa, veden lähellä, alun perin jopa rantaviivan tuntumassa. Ne uurteet, jotka on tehty enemmän tai vähemmän pystyille pinnoille, antavat vesistöön päin. Uusia miekanhiontakiviä voi löytyä näiden paikkojen lisäksi myös kuppikivialueilta.
Mutta mikä ihme mahtoi olla miekanhiontakivien uurtamisen tarkoitus? Kerromme siitä parin viikon päästä.

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat