Kulttuuri

Larin-Kyöstin jalanjäljillä Vaahailassa

Runoilija Larin-Kyösti, oikealta nimeltään Karl Gustaf Larson, syntyi Hämeenlinnassa 5.6.1873 ja asui kaupungissa lähes 40-vuotiaaksi ennen muuttoaan Helsinkiin, mutta hän vietti aikaa paljon myös Lammilla Kuurikan kylässä. Larin-Kyöstin sisar nimittäin oli Vaahailan talon ensimmäinen emäntä, ja runoilija vietti paljon aikaa sisarensa ja tämän miehen Selim Silénin luona. Lammi-viikolla päästiin astumaan Larin-Kyöstin Lammin ja myös Tuuloksen jalanjäljille. Runoilijasta kaksi vuotta sitten elämäkerran kirjoittanut professori Juhani Niemi kertoi Larin-Kyöstin elämästä Vaahailan talossa talon nykyisen isäntäparin Anne ja Kim Malmströmin luona.

<@Lammi>Lammi<@$p>, <@Tuulos>Tuulos<@$p>

– Kotiseutulehti on kysynyt tilaisuutta jo monta kertaa, mutta nyt, kun olemme molemmat vapaalla, niin innostuimme, kertoi kotinsa ovet avannut Anne Malmström.
Tilaisuuden aluksi kuultiin Reima Nummisen ja Reijo Mikkolan musiikkiesitys Larin-Kyöstin runoihin sävelletyistä lauluista, Oravan jäljillä ja Itkevä huilu.

Tuuloksessa ensikosketus hämäläiseen kyläyhteisöön

Larin-Kyösti oli äidinkieleltään ruotsinkielinen, mutta hän meni opiskelemaan suomenkieliseen Hämeenlinnan Lyseoon, jossa opiskeli Eino Leinon kanssa samaan aikaan. Larin-Kyösti omaksui suomen kielen ja kirjoitti tuotantonsa suomeksi. Ennen Lammiin tutustumistaan Larin-Kyösti tutustui jo Tuulokseen, kun hän joutui karkotetuksi Hämeenlinnasta osallistuttuaan tappeluun. Tällöin hänet lähetettiin Tuulokseen Pohjoisten kartanoon ja tänä aikana Larin-Kyösti sai ensikosketuksensa hämäläiseen kyläyhteisöön.

– Lammi tuli kuvaan mukaan myöhemmin, kun Larin-Kyöstin sisar Maria Larson nai Selim Silénin vuonna 1906. He asuivat ensin Akaassa, mutta muuttivat sitten Lammille, ja Larin-Kyösti vieraili usein sisarensa luona, Juhani Niemi kertoi täydelle salille kuulijoita.
Myöhemmin myös sisarusten äiti Sofia Larson muutti tyttärensä luokse Lammille. Runoilijalla oli lämmin suhde äitiinsä, joten hän vietti paljon aikaa Vaahailassa, jossa kirjoitti myös runojaan.

Muitakin lajeja kuin runoutta

Larin-Kyöstin esikoisteos oli nimeltään Tän pojan kevätrallatuksii vuodelta 1897.

– Larin-Kyöstin varhaistuotanto sai useita palkintoja, mutta vuonna 1915 julkaistun Korpinäkyjä jälkeen taso alkoi laskea, Juhani Niemi sanoi.
Niemi kertoi Larin-Kyöstin kirjoittaneen runojen lisäksi myös draamaa ja proosaa ja toimineen kääntäjänä.
– Oli yllätys, että hänen tuotantonsa oli näin monipuolinen.
Larin-Kyöstin näytelmän Ulkosaarelaiset 1920-lvulta esitettiin vuonna 1980 Hämeenlinnan kaupunginteatterissa. Juhani Niemi kertoikin Larin-Kyöstin myöhemmin kiinnostuneen saaristosta ja viettäneen aikaansa Suur-Saaressa, mutta ei hän Hämettäkään unohtanut. Tuotannossa olivat alusta alkaen vahvasti mukana hämäläiset aiheet ja ihmiset, joihin hän sai vaikutteita Kuurikassakin viettämästään ajasta.
– Larin-Kyöstin viimeinen romaani oli sukukartanoromaani Beata-rouvan kilvoitus, joka kertoo Hämeen maaseudun kartanosta, tässä on varmasti ollut esikuvana Pohjoisten kartano, Juhani Niemi arveli.

Lammi-yhteys 1930-lvulle asti

Larin-Kyösti kirjoitti myös esseen hämäläisyydestä, joka on julkaistu antologiassa Kultaisilla teillä – Hämäläisen kirjallisuuden antologia.

Vaahailasta on löytynyt pieni pöytä, jossa oli osoitelappuun merkitty Nimi Kyösti Larson, ja tämä pöytä on ainoa huonekalu talossa Larin-Kyöstin ajoilta. Talosta löytyi myös runokirja, jossa oli omistuskirjoitus äidille ja sisarelle. Selim Silén kuoli vuonna 1933, ja suku myi Vaahailan talon. Larin-Kyöstin sisar ja äiti muuttivat Helsinkiin ja runoilijan Lammi-yhteys katkesi. Tilaisuuden lopuksi Miia Koskinen lausui Larin-Kyöstin Min marjain -runon, jonka runoilija on kirjoittanut Lammin murteella.
Larin-Kyösti kuoli vuonna 1948 Helsingissä ja hänet on haudattu Hämeenlinnaan Ahveniston hautausmaalle.

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat