Kulttuuri

Pujot

Pujo aiheuttaa allergisia oireita. Kuva: Colourbox

Kesänovelli
<@K-H>Keski-Häme<@$p>

Radio lupasi aurinkoista säätä viikonlopuksi. Vain lauantai-iltana saattaisi sataa. Tarja pakkasi tavaroita mökkimatkaa varten ja vilkaisi välillä pihalle.

Samassa Helena rymisti keittiöön.
– Missä se Heikki viipyy? Minun on päästävä kauppaan. Kerma on lopussa eikä kahvi maistu miltään ilman kermaa. Ja matotkin pitäisi paukuttaa. Enhän minä raukka niitä yksinäni saa.
Tarja puri hampaat yhteen ja jatkoi varusteiden keräilyä kaikessa rauhassa. Katsotaan nyt, päästäänkö lähtemään vai ei. Tänään tai myöhemmin.
Auton ääni sai molemmat naiset rientämään ulos.
– Päätä särkee niin vimmatusti. Pahuksen perjantairuuhka!
Heikki tempaisi salkkunsa auton penkiltä ja painui sisälle. Naiset katsoivat toisiaan. Helena lähti poikansa perään, mutta Tarja jäi istumaan pihakeinuun. Oli upea kesäpäivä. Tai olisi ollut, mutta anopin nostattamat myrskypilvet pilasivat koko viikonlopun odotuksen. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta!
Sisältä kuului Helenan tasainen papatus. Heikin ääntä ei erottanut, vaikka kai hän jotakin vastasi. Ovi paukahti. Heikinkin mitta taisi täyttyä. Luultavasti hän vetäytyi makuuhuoneeseen päätään parantelemaan. Ainakaan tuntiin miestä ei kannattaisi häiritä.
Tarja nousi repimään pujoja viereisen ojan varresta. Juurineen, etteivät enää nousisi. Revityt varret lensivät kauas. Aina vain silmiin osui uusia kasveja, jotka piti kiskoa irti. Kun pujot loppuivat, muitakin rikkakasveja lensi niiden seuraksi. Mieleen palautui hetkiä, joissa anoppi oli ikävästi sekaantunut kaikkeen. Juhlapöytään katettiin sitä mitä hän halusi. Kukkapenkit laitettiin niin kuin aina ennenkin. Viime jouluna Heikki olisi ollut valmis lähtemään Thaimaahan, mutta Helenan verenpaine nousi niin korkeaksi, että lähtö piti perua. Mökille häntä ei saanut koskaan, mutta syyllisyyden varjo seurasi lähtijöitä.
Raput kopisivat kenkien alla. Ovi voihkaisi, kun Tarja tempaisi sen auki. Hän kiskaisi syliinsä lähimmän pussukan ja lähti raahaamaan sitä autoa kohti. Huoneet olivat hiljaisia – anoppi oli vetäytynyt omalle puolelleen. Kuin välähdyksenä tuli mieleen tilanne, jossa Helena ja Heikki hiljenivät, kun hän astui huoneeseen. Häneltä salattiin jotakin. Olisiko poika lainannut äidilleen rahaa vai mistä oli kysymys? Loput tavarat siirtyivät peräkonttiin vauhdilla. Kohta olisi lähdön aika.
Kulkiessaan olohuoneen läpi Tarja näki kristallimaljakon, jota hän oli aina inhonnut, Heikin mielestä sen piti olla esillä, koska se oli lahja äidiltä. Joutaisi kyllä komeron perälle.
– Heikki, lähdetään jo!
Mies ilmestyi ovensuuhun hiuksiaan haroen.
– Tavarat on autossa. Lähdetään.
– Ei kai äitiä voi jättää. Sydäntäänkin taas valitti.
– Soita Marjalle. Kai hänkin äidistään voi välillä huolehtia.
– Kukkakaupassa on kiirettä näin kesällä. Ei hän ehdi. Ajattele nyt itsekin.
– Ja sinäkö ehdit? Aina, ihan milloin vain.
– Tarja, älä nyt ole lapsellinen. Koeta ymmärtää.
– Minä lähden nyt. Tule mukaan, jos minusta välität. Mutta pärjään kyllä yksinkin, jos äitiäsi pelkäät.
Tarja meni autoon ja käynnisti moottorin. Hetken hän odotti, tulisiko Heikki ovelle, mutta kun ketään ei näkynyt, hän ajoi pihasta.
Matka mökille sujui mukavasti. Liikennettä oli yllättävän vähän. Jos Heikki olisi lähtenyt, olisi käyty kokemassa katiskat. Tarja ei kaloista piitannut, mutta soutelemassa hän kävisi. Sitten sauna lämpiämään ja sienipiirakka uuniin. Saunan ja uinnin jälkeen maistuisi viinilasillinen.
Voi ei, joku oli käynyt mökissä! Ikkuna oli isketty rikki. Tarja meni sisään ja tutki, oliko mitään viety. Keittiön kaapit retkottivat auki. Niistä oli etsitty syötävää. Hänen keräilemänsä Myrna-astiat olivat sikin sokin lattialla. Osa oli sirpaleina. Ihme kyllä, se ei tuntunut miltään.
Kun Tarja oli lopultakin pulahtanut saunasta uimaan, hän huomasi lähestyvät auton valot. Taksi ajoi pihaan. Heikki käveli autosta suoraan saunalle. Hän riipi vaatteet yltään ja kiipesi lauteille odottamaan Tarjaa.
– Tarja, minä en enää jaksa salailla.
– Mistä sinä puhut?
– Minulla on poika, Niko.
– Poika?
– Niin, muistat kai kun olin työpaikan kursseilla Imatralla. Siellä oli yksi Katriina.
– Niin.
– Voitko sinä ymmärtää? Tai antaa anteeksi?
– Tietääkö Helena?
– Tietää. Ja hän on tehnyt elämästäni yhtä helvettiä.
Saunan jälkeen pari istui pitkään kuistilla ja katseli järvelle. Sorsapoikue lipui kaislikkoon ja hävisi näkyvistä.
Sauna oli jo jäähtynyt ja kuu noussut taivaalle, kun he lähtivät nukkumaan. Heidän kävellessään Tarja kiskaisi ohimennen pitkäksi kasvaneen pujon polun vierestä. Juurineen.

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat