Kulttuuri Hauho

Surut voidaan kestää, jos ne ovat osa tarinaa

Taija Tuominen Hauhon kirjastossa. Kuva: Maria Ilonen

Kirjailija Taija Tuominen on palannut Hauholle ja Hauhon kirjastoon. Hauhontakana lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt ja Hauhon kirkonkylällä koulua käynyt Tuominen on vieraillut kirjastossa viimeksi vuonna 2002 kertomassa esikoisromaanistaan Tiikerihai. Nyt hän kertoo uudesta romaanistaan Kuningaskobra. Tuominen sanoo, että oli mukava palata kirjastoon, jossa hän on ollut myös töissä.

– Olin kyllä todella huono työntekijä, asiakkaat häiritsivät kaunokirjallisia elämyksiäni, naurahtaa Tuominen.

Tuominen kertoo rakastavansa kirjastoja ja kirjastoluokitteluja. Hauhontakana hän odotti kiihkeästi kirjastoauton valoja. Kotonakin luettiin paljon. Isä siteerasi Kalle Päätaloa ja Tuominen sanoo, että myös ainoa sukupuolikasvatus, jota hän sai, olivat siteeraukset Päätalon romaaneista.

Hauhontaustan koulun kirjastossa sai siirtyä 1960-luvulla aina tiettyyn hyllyyn tietyn ikäisenä. Tuominen oli nopeasti käynyt läpi sallitut hyllyt. Kotoa löytyi kuitenkin luettavaa, muun muassa Kaari Utrion teoksia, Kansa taisteli-lehteä ja Suuri Lääkärikirja.

Autofiktiivinen romaani

Kuningaskobra on kirjastoluokituksessa luokiteltu romaaniksi. Se on kuitenkin myös autofiktiota eli kirjallisuudenlaji, jossa kirjailija tai kirjailijankaltainen henkilö esiintyy itse kertojana ja osana tapahtumia. Tuominen opettaa kirjoittamista ja kiertää opettamassa ympäri Suomea ja sen rajojen ulkopuolellakin.

– Pidän paljon elämäkertakirjoittamisen kursseja. Kirjoittavat ihmiset voidaan kolmeen tyyppiin. Toisessa laidassa ovat ne, joiden teksteissä on suurempi todellisuusvastaavuus, kuten omaelämäkerrat. Mutta myös novellit, runot ja romaanit, kun hiukan etäännytetään tai kärjistetään. Toisessa laidassa ovat ne, jotka liikkuvat täysin mielikuvituksen maailmassa, kertoo Taija Tuominen.

Silti Tuominen sanoo, että jokainen kirjoittaja laittaa tekstiinsä jollain tavalla itsensä. Ja lukija etsii siitä itseään. Tuomisen Kuningaskobra on siellä laidassa, missä on suuri todellisuusvastaavuus. Tiikerihai kertoo alkoholistiäidin piinaamasta lapsuudesta ja nuoruudesta ja senkin tapahtumat perustuvat tositapahtumiin, mutta sitä Tuominen ei silloin uskaltanut myöntää. Nyt hänen romaaninsa päähenkilö on rehellisesti Taija ja kirja myös kommentoi Tiikerihaita.

– Tiikerihai oli vihainen ja katson nyt, että herranjumala, mitä olen kirjoittanut. Kirjoittaminen oli terapiaa. Surut voidaan kestää, jos ne ovat osa tarinaa tai niistä syntyy sellainen, sanoo Tuominen.

Lehmät ja suo kulkevat mukana

Tiikerihain ilmestymisestä kului yhdeksäntoista vuotta, ennen kuin Kuningaskobra näki päivänvalon. Tuominen kirjoitti kyllä paljon muuta: kolumneja, kirjoittamisoppaan, elokuvakritiikkejä. Kuningaskobra syntyi, kun Tuominen ymmärsi, että hänellä on vain tämä tarina kerrottavanaan. Syntyyn vaikutti oleellisesti kaksi seikkaa. Ensimmäinen niistä oli Tuomiselle tärkeän Hilja Mörsärin kuolema vuonna 2016. Hiljalle hän halusi omistaa kirjansa. Mörsäri oli Tuomisen äidinkielen opettaja Kaurialan lukion iltalukiossa. Hän oli se, joka luki tekstejä ja tuki, lainasi kirjoja ja jäi juttelemaan. Hiljasta tuli Taija Tuomisen henkinen äiti.

– Yksi ihminen voi olla elämässä käänteentekevä, minulle se oli Hilja, sanoo Tuominen.

– Ilman Hiljaa en olisi päässyt sieltä suolta, minne äitini kanssa kävelin.

Toinen seikka oli kotitalon palaminen.

Oman äitinsä Taija Tuominen on nähnyt viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten. Suo kuitenkin kulkee mukana läpi Kuningaskobran. Kuten myös lehmät. Tuominen kertoo, että hänen päivähoitopaikkansa oli tyhjä lehmän karsina ja lypsykoneen hän osaa edelleen koota, vaikka silmät ummessa. Taija Tuominen uskoo, että meistä jokainen kantaa jotain maisemaa mukanaan. Hän kantaa Hauhontaustan suomaisemaa.

Lisäksi kirjan syntyyn vaikutti eräs miespuolinen lukija, joka otti aina aika ajoin Tuomiseen yhteyttä ja kyseli kirjailijalta, missä viipyy Kuningaskobra.

Tarina, joka piti kertoa, on nyt kerrottu

Kuningaskobrassa osa henkilöistä esiintyy omalla nimellään. He ovat saaneet lukea tekstin etukäteen. Kuningaskobra on lempeä kirja. Vaikka siinä palataan lapsuuden maisemiin ja tapahtumiin, se on tarina selviytymisestä ja siitä, kuinka pahan jälkeen voi tulla hyvää. Kuningaskobraa kirjoittaessaan Tuominen sanoo olleensa onnellinen. Niin hän on nytkin.

– Me voimme päättää, mitä menneisyydellämme teemme. Tämä paikka voi olla taivas tai hauta. valitse vain, Tuominen lainaa runoilija Arto Melleriä.

Nykyisin Hämeenlinnan keskustassa asuvan Taija Tuomisen suhde Hauhoonkin on tänä päivänä lempeä. Aina se ei ole ollut.

– Satakoon tähdet sen yli, mikä on mennyt, siteeraa Tuominen Mika Waltaria.

– Pahasta elämässä pääsee eroon ja se häipyy, tilalle tulee onni. Samalla tavalla kuin Kuningaskobrakin muuttuu Annikki Tähden laulamassa laulussa, sanoo Tuominen kirjan nimestä.

Nyt kun tarina, joka piti kertoa, on kerrottu, on ehkä vuorossa jotain ihan muuta, arvelee kirjailija omaelämäkerrallisuudesta.

– Tämä tie on nyt kuljettu. Seuraavaksi olen todella fiktiivinen tai sitten vielä omaelämäkerrallisempi. Nyt olen kuitenkin vapautunut näistä tarinoista.

Kertoessaan kirjastaan Taija Tuominen liikuttuu ja pyyhkii silloin tällöin silmäkulmiaan, mutta enää se ei häntä haittaa. Myös moni kuulijoista liikuttuu.

 

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski