Kulttuuri Tuulos

Toivaala on ”Järvelä”

Ilmari Kosonen.

Toivaala Suolijärven luoteisen rannan kylän nimenä on Tuuloksen vanhimpia tunnettuja paikannimiä. Samaa sanastoa on alun perin Tuuloslammen rannan Toivoniemen säterikartanon nimi.

Jo vuonna 1433 mainittiin Tuuloksen lautamiesten joukossa Michil Tåiuale-niminen mies.

Häme-Wiki-aineistoon on joku kirjoittanut ilmeisesti Y.S. Koskimiehen Tuuloksen historiaan ottaman arvelun, että ’nimenä se viittaa niin etelä-karjalaiseen kuin virolais-suomalaiseen, pakanuudenaikaiseen nimistöön’.

Selitys on hyvin paha tiedevirhe. Kuten niin tavattoman monet muutkin tuohon aineistoon otetut arveluselitykset vanhoista paikannimistä tarkemmin tutkien ovat. Kielen ja historian tutkijat toistavat joskus – vaikkapa 250 vuotta tai sata vuotta sitten kirjoitettuja – epämääräisiä, perustelemattomia selityksiä paikannimistä. Niihin sinisilmäisesti luottaen.

Toivaalan kylän ja siellä Toivonniemen nimessä on ikivanha, mutta kielenkäytöstä pois jäänyt  suomenkielen sana tó tarkoittaen ’järvi’.

Kielentutkija O. Nuutinen kyllä aikoinaan esitti, että sana järvi ei ole lainkaan suomalaiskielinen sana, vaan on balttikielestä otettu lainasana. Mutta hän sen enempää kuin kai kukaan muukaan tutkija ei ole katsonut, mitä sanastoa ’järveä’ tarkoittaen oli vanhassa suomen kielessä ennen tuon lainasanan myöhäistä omaksumista.

Peräti kymmenessä suomalais-ugrilaisessa kielessä järveä tarkoittava sana on ja on ollut sana tó, toh, tu, tuw, ti. Kuten tarkemmissa, parempien kielentutkijoiden selityksissä, niin selvästi esitetään.

Vanhan suomenkielen sana tó, toh esiintyy edelleen monien Suomen järvien ja rantapaikkojen nimissä muodoissa Toi-, Toho- jne. Joissa tuo -i- on adjektiivipääte. Toisinaan myös muodossa Toiv- kuten juuri kylän nimessä Toivaala Tuuloksessa.

Saamelaisten kielenkäytössä tuo sana on säilynyt muodossa Tava, tarkoittaen ’kalastuksen suojelijaa’.

Ja sorsalinnun nimessä tavi, tarkoittaen jokaisen (pienenkin lammen) vesilintua.

Ja onhan inarinsaamen kielessäkin tuo sana toh muodossa tuhtuu, pohjoissaamen kielessä dovtta, tohtti ja luulajansaamessa duvvehke vesilintu kuikkaa tarkoittaen.

Lappeenrannassa Tuuvanselkä on sekin ’järvenselkä’.

Nimitykset eivät siis olekaan vain saamenkielen tutkijoiden esittämää saamenkieltä, vaan ikivanhaa suomalais-ugrilaista yhteissanastoa.

Vaikka kielentutkijat yrittävät esittää, että esimerkiksi nimessä Toijala olisi muinaissuomalainen miehennimi Toivia, niin nimessä on tuo järveä tarkoittava vanha suomenkielen sana tó.

Tuo sana tó on ollut vanhassa suomenkielessä ja on edelleen unkarin kielessä siitä erikoinen sana, että se yhdyssanoissa ja taivutusmuodoissa saa poikkeuksellisesti muodon Tava-.

Unkari-suomi sanakirjoissa on jo kauan esitetty tuo järveä tarkoittava sana tó ja sen muoto tava. Esimerkiksi Balaton tava.

Kielentutkijat eivät aiemmin ole osanneet lukea sanaa eivätkä päätellä siitä näiden To- ja Tava-paikannimien alkuperää Suomen paikanniminä. Vasta tämän kirjoittajana selitän nämä.

Suomessa tätä sanastoa on lähes sadan järven ja rantapaikan nimessä.

Tunnetuin paikannimi, jossa on säilynyt tuo alkuperäinen suomenkielen sana tó muodon Tava- saaneena yhdyssanoissa, on ruotsinkielisen kielimaailman Hämeen maakunnasta käyttämä nimi Tavast(e) eli Tavastland. Ja ruotsinkielisten hämäläisestä käyttämä nimitys tavast, jonka alkuperästä eivät viralliset kielentutkijat ole saaneet selvää. Toistavat vain V. Nissilän jo vuonna 1941 esittämää lausumaa: Vanhojen maakuntanimiemme ratkaisemattomiin probleemeihin kuuluu ruotsalaismaailman käyttämä Hämeen nimitys Tavastland.

Tuo Tavastland tarkoittaa nimensä alkuosan osalta ’järvimaata’, ’järviseutua. Jota Kanta-Häme Vanajaveden vesistöseutuna onkin.

Milloin suomenkieli lopulta jo pakanuuden aikana hylkäsi tuon tó/tava-sanan käytön arkikielessä, on mahdotonta enää tarkkaan selvittää. Mutta paikannimissä tuo kielentutkijoille liian vaikea sana vain pysyy sitkeästi edelleenkin.

Ja onhan noin 7 000 suomalaisen sukuniminä nimet Toiviainen, Toivanen, Toivakka jne; kaikki tarkoittaen ’järveläinen, rantalainen’.

Ei siis pidä uskoa turkijoiden kehnoja selitysyrityksiä paikannimistä, vaan on itse katsottava tarkemmin, mitä nimet alun perin tarkoittivat. Kuten nimi Toivaala Tuuloksessa ’järvelää’ tarkoittaen.

Ilmari Kosonen on paikannimien etymologiaa harrastava metsänhoitaja ja matkailuopas Enonkoskelta.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski