Pitäjät Teemat Hauho

Tarve rauhoittua ja kuunnella sisäistä viisautta ajoivat muuttamaan maalle

Jussi Villgren. Kuva: Maria Ilonen

Jonkinlainen sisäinen johdatus, joskaan ei varsinaisesti uskonnollinen, on kuljettanut Jussi Villgreniä elämässä. Sellainen johdatti hänet myös Hauhon Tuittulaan.

Hämeenlinnassa viimeksi asuneelle ja Tampereelta syntyisin olevalle Villgrenille tuli noin vuosi sitten tarve muuttaa maalle, kun elämä kaupungissa alkoi tuntua liian hektiseltä. Tuli tarve rauhoittua ja kuunnella sisäistä viisautta.

Vuokrailmoitus johdatti Tuittulaan.

– Se oli ensimmäinen ilmoitus, jonka näin. Hauho ei ollut minulle ollenkaan tuttu paikka, enkä tuntenut täältä ketään, mutta olen tutustunut samanhenkisiin ihmisiin. En ollenkaan arvannut, mitä kaikkea täältä löytyy, minulla on aivan mahtavat naapurit, ja Tuittula on hyvin yhteisöllinen paikka, kertoo Tuittulan kyläoriginelliksikin itseään nimittävä osteopaatti ja energiahoitaja.

Rummutusta pellon laidassa täysikuun valossa

Naapurista löytyi muun muassa ukuleleorkesteri, ja yhdessä onkin jo soiteltu. Jussi Villgren on nimittäin aiemmin toiminut ammattimuusikkona, mutta musiikki on tätä nykyä harrastus. Ammattimuusikkona Villgrenin instrumentti olivat rummut. Soittaminen ammattina iskelmä- ja populaarimusiikin parissa kuitenkin uuvutti Villgrenin kaikkine lieveilmiöineen. Tätä nykyä hän on muun muassa rummutellut pellon laidassa viimeisimmän täyden kuun aikaan.

– Naapurit eivät silloin olleet kuulleet, mutta sanoivat, että ilmoita, kun seuraavan kerran rummutat, että mekin kuulemme, Jussi Villgren naurahtaa.

Naapurin kanssa oli tarkoitus viritellä jonkinlaista musisointia myös Hauhon kesätorille, mutta koronatilanteen vuoksi ne on peruttu tältä kesältä. Rumpujen lisäksi Villgren on soitellut myös pianoa, ja vähän aikaa sitten hän hankki pienen patteriurun, jolla on toteutettu elektronista musiikkiprojektia.

Muusikosta lähihoitajaksi ja osteopaatiksi

Kun Jussi Villgren jätti ammattimuusikon hommat, sisäinen ääni kuljetti hänet hierojakouluun, jossa hän opiskeli 2004–2005. Hierojaopintojen jälkeen hän opiskeli lähihoitajaksi ja työskenteli kuutisen vuotta Helsingissä vammaistyön parissa.

– Tykkäsinkin siitä työstä, mutta huono palkka sai minut hakeutumaan osteopaattiopintoihin. Ajattelin, että se saa olla viimeinen isompi koulutus ja ajattelin pääseväni rahakkaisiin hommiin, Villgren naurahtaa.

Sittemmin prioriteetit elämässä ovat muuttuneet. Villgren tekee kyllä edelleen osteopaatin töitä, mutta rahaa tärkeämmiksi asioiksi ovat nousseet sisäinen rauha ja ymmärrys sekä armollisuus itseä kohtaan. Jussi Villgren kuvailee sitä tietynlaiseksi hengellisyydeksi, mutta minkään ideologian nimeen hän ei vanno.

Osteopatia-opinnot ohjasivat hänen ajatteluaan ihmisen kokonaisvaltaiseen hoitoon.

– Mielellä on suunnaton vaikutus fysiologiaan, hän sanoo ja toivoisi ihmisten huomioivan tämän myös tämänhetkisessä tilanteessa.

– Pelko vaikuttaa pelkona ja pelko on ajatus pelosta, hän sanoo.

Koronatilanteen Villgren toivoo ihmisten näkevän siinä mielessä mahdollisuutena, että se tarjoaa myös mahdollisuuden keskittyä nyt oleelliseen, kuten läheisiin, eikä tarvitsisi niin paljon suorittaa. Nyt olisi mahdollisuus tarkastella sisäistä maailmaansa. Itse Jussi Villgren on rauhoittunut Tuittulassa ja sanoo, että välit läheisiinkin ovat sen myötä parantuneet. Tampereella asuvan äidinkin kanssa tulee juteltua puhelimessa lähes päivittäin.

Viime aikoina Jussi Villgren on tehnyt myös energiahoitoa.

– Huomasin jo osteopatiaopintojen aikana, että käteni lämpiävät työskennellessäni. Nyt olen sitä tietoisesti harjoittanut ja koen olevani ikään kuin oppisopimuksella tässä. Harjoittelen ja pyydän palautetta. Hoitoja olen tehnyt läheisille ja joka päivä kello 17 lähetän rakkaudellista energiaa. Palaute on ollut hyvää. Tulen nyt tietyllä tavalla kaapista ulos. Mutta eri hoitomuotoja ei tarvitse erotella, eivätkä ne sulje toisiaan pois.

Energiahoitoa Jussi Villgren kertoo antavansa täysin pyyteettömästi.

Askeettiset olot muodostuivat selvityskokemukseksi

Auringon paistaessa Hauhon Wanhalla Raitilla maailma näyttää idylliseltä koronasta huolimatta, ja mielessä on muun muassa puutarhan laitto. Jussi Villgren myöntää, että talvi Tuittulassa oli kaikesta huolimatta haasteellinen olosuhteissa, joissa oli ulkohuussi, eikä talossa juoksevaa vettä. Siitä tuli hänelle tietynlainen selviytymiskokemus, mutta sekään ei ollut täysin uutta monen mutkan kautta elämässään tähän tilaan kulkeneelle 47-vuotiaalle. Askeettiset olosuhteet sekä jännittivät että kiinnostivat.

– Jos kirjoittaisin joskus kirjan, sen nimi olisi Kaiken kyseenalaistaminen, hän sanoo ja myöntää, että kirjan kirjoittaminenkin on ollut suunnitelmissa.

– Minulla tosin riittää hauskoja ideoita, joista osa jää toteuttamatta, mutta niillä on kollektiivinen vaikutus ja joku muu voi ne toteuttaa, jos en minä.

Elinikäistä opiskelua

Villgren kertoo kokeneensa puolisentoista vuotta sitten niin sanotun burn-outin, joka aiheutti ikään kuin henkisen heräämisen ja aiheutti tietynlaisen sisäänpäin kääntymisen elämässä. Tämä sai aikaan myös vahvan tunteen tarpeesta muuttaa maalle. Vaikka Villlgren on harjoittanut joogaa jo 2000-luvun alusta, vasta viimeiset vuodet ovat aiheuttaneet tämän henkisiin asioihin keskittymisen. Vaikka hän on ajatellut, että koulutukset voisivat jo riittää, opiskelun hän sanoo olevan elinikäistä.

– Olen tietyllä tavalla lapsenmielinen ja haluankin säilyttää kiinnostuksen asioihin ja kyseenalaistamisen.

Viime aikoina hän on muun opiskellut Raamattua keskustelemalla asioista äidin kanssa.

– Siinä on viisaita tekstejä, jotka värähtelevät minulle tässäkin hetkessä, kun oivaltaa sen rakkaudellisen ytimen, ei rajoittavuutta.

Mies sanoo olleensa aina hieman niin sanotusti hipahtanut ja henkisyys ja sisäinen maailma on priorisoitunut tällä hetkellä terveellä tavalla.

 

Huom! Jussi Villgrenin nimi oli lehdessä kirjoitettu virheellisesti kaksoisveellä. Pahoittelemme toimituksen virhettä.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat