Urheilu

Hauhon Sisun järjestämissä yösuunnistuksen SM-kisoissa jopa 1700 osallistujaa

Öisessä metsässä vilkkuvat vain tehokkaat otsalamput, kuuluu risujen rasahtelua, huohotusta ja aika ajoin manailua. Yösuunnistus tarjoaa maastossa katsojalle melko vähän, mutta itse suunnistajille pimeys on elementti, joka on ikäänkuin haastettava jokaisella askeleella.

Yösuunnistuksessa on luotettava omiin kykyihin eikä seurattava muiden valoja

<@Hauho>Hauho<@$p>, <@Tuulos>Tuulos<@$p>, <@Lammi>Lammi<@$p>

– Kartassa on oltava kiinni joka hetki. Itse putosin kartalta, enkä muutamaan toviin tiennyt, missä olin. Reitti löytyi, mutta aikaa hupeni ihan liikaa ja tulosmielessä kisa meni aika lailla penkin alle, sanoi 55-vuotiaiden sarjassa suunnistanut Lammin Säkiän Markku Huostila.
Syrjäntaan maastot olivat Huostilalle tuttuja.
– Olen näissä maisemissa joskus iltarasteilla suunnistanut. Päivänvalossa suunnistus on helpompaa, pimeällä ei saisi suuntaa hukata hetkiksikään.
Hauhon Sisu ry:n suunnistusjaosto järjesti yösuunnistuksen suomenmestaruuskilpailut Hauhon ja Tuuloksen rajamaastossa. Kilpailut alkoivat miesten pääsarjan karsintakilpailulla perjantaina ja huipentuvat SM-mitalien jakoon lauantai-iltana
Kaikkiaan kilpailuissa tavoiteltiin suomenmestaruuksia yhteensä 32 eri sarjassa ikähaitarilla 15–85 vuotta. Kaikkiin sarjoihin riitti osanottajia, vain naisten 85-vuotiaiden sarjaan ei suunnistajia ilmaantunut. Sen sijaan miesten vastaavassa sarjassa vanhimmat osanottajat lähentelivät 90 ikävuoden paalua.
Perjantain karsintakilpailuun otti osaa 150–200 suunnistajaa ja lauantain finaaleihin 1 500–1 700 suunnistajaa. Suunnistajien lisäksi tapahtumaan osallistui kilpailijoiden huoltajia, kutsuvieraita ja muuta yleisöä noin 150–300 henkeä. Tapahtumaan järjestelyistä vastasi noin 120 talkoolaista molempina päivinä.
Kilpailut järjestettiin Poutunkankaan maastoissa. Alueesta on kartoitettuna uutta karttaa kaikkiaan noin 25 neliökilometriä. Varsinainen kilpailualue oli laajuudeltaan noin 12 neliökilometriä. Sekä karsinnan että finaalien kilpailukeskuksena toimi Tuuloksen koulu
Kilpailualueen kartta oli Jussi Silvennoisen käsialaa, ja ratojen suunnittelusta vastasi kokenut ratamestarikaksikko Ari Hiiri ja Mikko Lepistö.
– Kartoitus aloitettiin puhtaalta pöydältä, koska vanhat kartat olivat käytännössä eri aikakaudelta. Ensimmäiset valmistelut tehtiin jo nelisen vuotta sitten, ja kartoitus alkoi pari vuotta sitten, Hiiri kertoo.
– Uuden kartan laatiminen 25 neliökilometrin alueelle on aika arvokas hanke, mutta saimme siihen Leader-rahoitusta. Karttaan tehtiin viilauksia ja tarkennuksia muun muassa rastien sijainnin suhteen koko ajan. Aivan viime hetkillä yksi rasti jäi pois, koska maanomistajalla hakkuut painoivat päälle. Emme voi emmekä halua häiritä maanomistajien töitä, sanoo Hiiri.
Rastipaikat rakennettiin kolmisen viikkoa sitten ja rastiliput vietiin paikoilleen viikko sitten.
– Rasteja ei piilotettu ja rasteilla oli heijastimet, jotka näkyivät kauas, jos lampun valo heijastimeen osui.
Ratamestarina Hiiri kertoo viettäneensä aika paljon aikaa kirjoituspöydän ääressä viime vuosina. Tunneissa mitattuna luku on varmasti kolminumeroinen.

Oikeiden reittivalintojen merkitys korostuu

Kilpailun maastossa oli paljon yhtäläisyyksiä tämän vuoden Jukolanviestin kilpailumaastoon. Kulkukelpoisuus on hämäläiseksi maastoksi hyvää, ja haastavuutta tuo etenkin pidemmillä radoilla syvät supikot, joiden fyysisyyttä ei sopinut aliarvioida. Lyhyemmille radoille tarjottiin hieman loivempaa suppamaastoa maustettuna haastavilla suunnistustehtävillä hämäläisessä syysyössä.

Hauholaisen, lukuisia suomenmestaruuksia ja maailmanmestaruuksia eri sarjoissa voittaneen, Jukka-Pekka Rantion mukaan yösuunnistuksen olosuhteet ja tunnelman oppii vain kokemuksesta.
– Yöllä ei näe lähimmän kuusen taakse, vaikka otsalla olisi miten tehokas valo tahansa. Uudet lamput näyttävät jopa puolen kilometrin päähän, mutta suunnistaja ei silti näe pimeässä ensimmäisen esteen taakse. Päivänvalossa sen kuusen tai tiheikön lävitse näkee maastoa, mutta pimeällä tausta on mustaa. Yöllä on vältettävä kaikkia tiheikköjä ja pyrittävä käyttämään hyväksi polkuja ja teitä. Yöllä oikean reittivalinnan merkitys korostuu, sanoo Rantio.
Yöllä metsässä vilahtelevat otsalamput houkuttavat suunnistajaa helposti seuraamaan muita.
– Olennaista on muistaa aina tehdä oma suoritus eikä lähteä seuraamaan muiden valoja, vaikka se voisi houkuttelevalta vaihtoehdolta tuntuakin.

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat