Urheilu Lammi Tuulos

Maastopyöräily tuo uuden tavan luonnossa liikkumiseen

Markku Lönnqvist. Kuva: Jussi Karvonen

Maastopyöräily tuo aivan uuden ulottuvuuden luonnossa liikkumiseen. Pyöräillessä ehtii nähdä ja kuulla luontoa.

– Maastopyöräilyyn pätevät jokamiehenoikeudet. Pyöräilijä voi ajaa siellä, missä se ei ole erikseen kielletty, esimerkiksi luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa. Niilläkin voi olla merkittyjä reittejä, ja niitä pitää käyttää, jos sellaisia on, sanoo tuuloslainen Markku Lönnqvist.

Lönnqvist on Hämeenlinnan Ladun maastopyöräilyohjaaja, joka käy vetämässä maastopyöräilyä aina Lapissa saakka.

– Itselleni kuten monelle muullekin harrastajalle maastopyöräilyn yksi suuri anti on stressin purkaminen. Kun maastoon lähtee pyörällä eväiden kanssa, mieli yleensä rauhoittuu, koska on keskityttävä ajamiseen.

Maastopyöräilijä käyttää Lönnqvistin mukaan hyväkseen polkuja, metsäautoteitä ja muita uria. Umpimetsässäkin pystyy ajamaan, jos taidot siihen riittävät.

– Kun pyörässä on riittävän leveät läskirenkaat, voi sillä jaa vaikka suolla. Suolla on poljettava koko ajan, muuten pyörä painuu suohon.

Maastopyöräilijän suurena on apuna jälki.fi sivusto, johon harrastajat tallentavat hyväksi havaitsemiaan reittejä. Hämeenlinnan alueelta palvelussa on 20 reittiä ja Hollolassa 17.

Hämeenlinnan reitit
Hollolan reitit

– Keski-Hämeessä parhaimmat reitit ovat Evolla. Hauholla ja Tuuloksessa ei reittejä ole, mutta niitäkin parhaillaan kartoitetaan ja etsitään. Kun hyvä reitti löytyy, se laitetaan sivustolle kenen tahansa harrastajan käytettäväksi, Lönnqvist kertoo.

Kuva: Jussi Karvonen

Kokenutkin harrastaja joutuu joskus kantamaan pyörää.

Evolle on hänen mukaansa tulossa viisi reittiä, joissa on kolmea eri tasoa. Pituudet ovat 7–60 kilometriä. Reitit julkaistaan elokuun alussa.

– Jokaiselle löytyy haasteita. Aloittelijalle Evon reitit ovat oikein hyvät. Vaativuutta reiteillä on tarpeeksi ja kokenutkin harrastaja joutuu luultavasti kantamaan pyöräänsä ainakin joitakin kymmeniä metrejä.

Maastopyöräily kannattaa Lönnqvistin mukaan aloittaa maltilla. Tekniikka on hyvä opetella ohjaajan avustuksella.

– Maastopyöräilyssä vaaditaan eri ajotekniikkaa riippuen siitä, ajetaanko ylä- vai alamäkeä, ylitetäänkö ojaa tai ajetaanko suolla. Pyörää pitää myös oppia kantamaan eli taluttamaan korkeissa mäissä.

Alkuun riittää käytetty muutaman satasen pyörä. Pyörässä pitäisi olla ainakin etujousitus, jotta pyöräilijän kädet ja hartiat eivät joudu turhan koville.

– Maastopyöräily on tanssia pyörän kanssa, sillä satulassa pyöräilijä istuu ehkä alle kolmanneksen ajoajasta. Suurimman osan ajasta hän seisoo polkimilla, mikä vaatii tasapainoa, Lönnqvist kertoo.

Kuva: Jussi Karvonen

Markku Lönnqvist purkaa stressiä maastossa pyöräillessään.

Hidas ajo on hänen mukaansa kaikkein vaikeinta, mutta sen taitaminen on tärkeää hankalissa maastoissa.

– Lajin oppii vain ajamalla, mutta alkuun on hyvä osallistua vaikka Hämeenlinnan Ladun vetämiin tapahtumiin. Luotto omiin taitoihin kasvaa ottamalla pieni askelia ja haasteita, Lönnqvist rohkaisee.

Sähköavusteinen pyörä sopii hänen mielestään välineeksi etenkin sellaiselle harrastajalle, joka ei muuten juurikaan liikuntaa harrasta.

– Sähkö auttaa ylämäissä, ja tällä tavoin kilometrejä kertyy enemmän.

Lönnqvistin mukaan maastopyöräily soveltuu ikään katsomatta kaikille.

– Meidän tapahtumissamme on ikähaarukka ollut 6–70 vuotta. Lapissa ovat yleistyneet pyörävaellukset, jolloin pyörään pakataan yöpymisvarustus ja muonaa pariksi päiväksi. Mikään ei estä tekemästä näitä vaelluksia vaikka Hämeessäkin. Päivämatka on aika helpostikin 50 kilometriä.

Kypärän merkitystä Lönnqvist korostaa.

– Kypärän pitää olla erityisesti maastopyöräilyyn sopiva. Tavallinen pyöräilykypärä ei suojaa tarpeeksi niskaa. Kaatumisia sattuu kaikille joskus, ja riskinä on aina satuttaa päätään.

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat