Urheilu

Motoristit pääsivät kerrankin pellolle: vauhtia riitti, puita ja kiviä ei.

Kuva: Jussi Karvonen

Enduro ja motocross-kuljettajilla on melko harvoin mahdollisuuksia päästä harjoittelemaan suurella joukolla peltoradalla. Lammin Kataloilla kolmisenkymmentä kuljettajaa eri Hämeenlinnan, Lahden ja Tampereen seuduilta tuli ajamaan peltoradalla.

– Laitoin someen viestiä, että täällä olisi mahdollisuus treenata pellolla. Väkeä alkoi tulla, osa sellaisia, joita en oikein edes tuntenut. Sana kiiri aika nopeasti, naurahtaa lammilainen Ylänne Mx:n enduroajaja Onni Heino.

– Tänä vuonna peltoratoja on ollut vähän, ainakaan kutsuja ei ole tullut, sanoo Heino.

Heinon oli tarkoitus pyrkiä tosissaan ajamaan enduron SM-sarjaa A-luokkaan, mutta polvilumpion halkeaminen toukokuussa sotki suunnitelmat.

– Ehdin ajaa pari kisaa, mutta kisat jäivät tänä vuonna kokonaan ajamatta. Olen keskittynyt kuntouttamaan polveani. Ensi vuonna on tarkoitus kerätä tosissaan A-luokkaan oikeuttavia pisteitä Koronan takia kisoja peruuntui ja luokkanousu olisi ollut senkin takia hankalaa. Jos polven oli tarkoitus hajota joskus, oli tämä ainakin sopiva kausi sille.

Heinon mukaan peltorata käy hyvästä treenistä kokeneellekin kuljettajalle, vaikka rata on fyysisesti kevyempi ajaa kuin metsärata.
– Puita ei tarvitse pelätä, ja pellolla on helpompi ajaa kovaa. Joskus kisoissakin on pelto-osuuksia.

Kuva: Jussi Karvonen

Juho Kaitanen, Onni Heino ja Jyri Mannila nauttivat vauhdista, vaikka kokeneille kuljettajille rata oli fyysisesti melko helppo.

Konkaritkin pitivät pellosta

Sysmäläinen Jyri Mannila ja tamperelainen Juho Kaitanen pitivät peltorataharjoittelua erinomaisena vaihteluna. Miehillä on vankkaa kokemusta sekä endurosta että motocrossista aivan maan huipputasolta, mutta nyt enduro on harrastus.

– A-luokassa ajaminen vaati päivittäistä harjoittelua. Kun harrastin enduroa 15 vuotta vuosikausia, tuntuu oikeastaan mukavalle harrastaa enduroa kun ei ole ikään pakko. Nyt rahaa riittää muuhunkin kuin enduroon, sanoo Mannila.

– Minulla opinnot vaikuttivat siihen, että päätin pitää ainakin välivuoden. Tiestysti pyörän satulaan on joskus päästävä ja taitoja pidettävä yllä, sanoo Kaitanen.

Omalla maalla saa ajaa huoletta

Mahdollisuus ajaa peltoradalla oli enduroa harrastavan maanomistaja Tommi Sipilän ansiota.

— En aja itse kilpaa, mutta harrastan sitä, kun vain ehdin. Muualle en ehdi oikein ajamaan, mutta omalla radalla voin päästellä mieleni mukaan. Kun porukka kuuli radasta, alkoi soittoja tulla, sanoo myös Sipilä.

Peltoajot ovat harvinaisia, eikä Sipilän mukaan niistä ole usein ilmoitettu Kanta- tai Päijät-Hämeessä, ja muuallakin on ollut vain 1–2 tapahtumaa.

– Aika harvoin pellonomistaja on moottoriurheilun harrastaja. Vaikkei pellonomistajilla olisikaan mitään moottoriurheilua vastaan, ei pellolla voi ajaa, jos siinä viljellään esimerkiksi monivuotista kasvia. Tämä pelto oli viime vuoden kesannolla, joten siinä saattoi rällätä aivan mielensä mukaan, Sipilä totesi. Peltoajojen jälkeen pelto kynnettiin ja otettiin taas viljelykäyttöön.

Sipilä ajaa omaksi ilokseen, kilpailullisia tavoitteita hänellä ei ole.

Tommi Sipilä. Kuva: Jussi Karvonen

Tommi Sipilä ajaa omaksi ilokseen ja omalla peltoradalla pääsi kaasuttelemaan kunnolla.

– Innostuin endurosta, kun kaveritkin sitä harrastavat. Oma leipätyö rekan ratissa ei anna mahdollisuuksia kilpailla, mutta viikonloppuisin käymme ajamassa eri radoilla. Ylänteen tiimillä on minun maillani kolmen kilometrin metsärata, jonka kunnostimme henkilöauton levyiseksi väyläksi tänä kesänä. Hyppyreitäkin rakensimme radalle, Sipilä kertoo.

– Peltorata on kuitenkin vaihtelua ja etenkin aloittelijoille metsäradat voivat olla liian vaikeita ja fyysisestikin kenties liian rankkoja. Pellolla aloittelija voi päästellä vapaasti ilman pelkoa puista kivistä tai kannoista, sanoo Sipilä.

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat