Ajankohtaista

Vieraannuttaminen

Vieraannuttaminen tarkoittaa yleensä prosessia, jossa toinen vanhempi pyrkii tahallaan avioeron jälkeen etäännyttämään lapsen toisesta vanhemmastaan. Keinoina voi olla toisen vanhemman mustamaalaaminen tai pelon herättäminen. Vieraannuttamisen taustalla saattaa lisäksi olla myös huoltajuusriita. Yhtenä tavoitteena väärinkäytöstilanteessa voi olla kielteisen kuvan luominen toisesta vanhemmasta. Kielteisen kuvan avulla pyritään saamaan etua mm. huolto-oikeudenkäynnissä. Vieraannuttaminen on ilmiö, joka lasten kanssa työskentelevien ihmisten tulee huomioida.

Keski-Häme

Psykologian tohtori Helinä Häkkänen-Nyholmin ja varatuomari Jan-Olof Nyholm mukaan vieraannuttamisprosessissa vanhemman käytetyimpiä toimintatapoja on juuri toisen vanhemman mustamaalaaminen ja mitätöiminen lapselle tai lapsen läsnä ollessa. Tämä opettaa lapselle, että perheenjäseniin tai ylipäänsä muihin ihmisiin ei tarvitse suhtautua kunnioittaen ja myötätuntoisesti, vaan heitä voi ja saa haukkua ja mitätöidä. Sen sijaan, että lapsi oppisi suvaitsevaisuutta muiden epätäydellisyydestä, lapsi oppii julmuutta ja kovuutta sekä sitä, että suhteessa muihin on lupa olla vaativa, ja mikäli toinen ominaisuuksiltaan ei ole tarpeeksi hyvä, hänet voi hylätä. Lapsi oppii, että ihmiset ovat epätäydellisiä ja ketä tahansa, johon hän ei ole tyytyväinen, voidaan kohdella halveksuvasti ja väheksyvästi.

Avioero on
koko perheen kriisi

Vieraannuttamista tapahtuu avioerotilanteissa. Avioerot ovat usein koko perheen kriisejä, joissa tunne voi ohjata toimintaa. Tavanomaisesti järkevästi toimivat henkilötkin sortuvat joskus kaikenlaiseen ”kiusantekoon”. Avioerot ovat henkisesti ja fyysisestikin raskaita prosesseja yksilölle ja ne myös työllistävät poliisia eri tavoin. Akuuteissa välienselvittelyissä tärkeässä roolissa ovat poliisin perinteiset kotihälytyskeikat, jotka hoidetaan hälytyspartioiden toimesta.

Suurta kuormitusta kohdistuu myös rikostutkintapuolelle. Tutkinnassa näitä perinteisiä avioeron sivutuotteita tutkitaan mm. erimuotoisina pahoinpitelyinä, kunnianloukkauksina, laittomina uhkauksina ja kotirauhan rikkomisina. Valitettavasti näiden lisäksi on yksi erityisalue, jota käytetään joskus ”aseena” avioeron ja varsinkin siitä seuraavan huoltajuusriidan yhteydessä. Näitä ovat lapsiin kohdistuneet pahoinpitely- ja seksuaalirikokset, joissa ilmoittajana on toinen vanhempi.
Vaikka rikosprosessin läpivieminen on raskasta lapselle, on kuitenkin tapauksia, joissa se on erittäin tärkeää lapsen ja vanhempien oikeusturvan kannalta. Viranomaiselle tulee aina ilmoittaa, jos todella epäilee lapsen joutuneen rikoksen uhriksi. Lapsen sekoittaminen aikuisten riitoihin, joissa lapseen itseensä kohdistunutta rikosta ei tiettävästi ole tapahtunut, on kuitenkin asiatonta ja vahingollista lapsen kasvulle ja kehitykselle. Rikosepäilyn syntyessä tilannetta tulisi katsoa selkeästi eikä vihan ja katkeruuden sokaisemana. Tavoitteena tulisi olla aidon totuuden selvittäminen.

Vieraannuttaminen voi olla lapselle erittäin vahingollista

Lapsi voi kokea vaikeista asioista puhumisen vieraan aikuisen kanssa erittäin epämieluisena. Lapsen kannalta voi olla myös todella hämmentävää ja raskasta yrittää tasapainoilla vanhempien riidan keskellä. Pahimmillaan molemmat vanhemmat ovat ohjeistaneet lasta puhumaan itselleen edullisella tavalla. Poliisi sanoo lisäksi lapselle, että pitäisi kertoa totuus, joka hankaloittaa lapsen ajatusmaailmaa entisestään, jos hän ei ole varma mitä pitäisi kertoa ja mikä on ”totuus”. Pienelle lapselle totuus on usein juuri se, mitä vanhemmat ovat kertoneet. Lapsi on ristiriitaisessa ja hämmentävässä tilanteessa, jos useat aikuiset ovat kertoneet eri asioita. Asiantuntijoiden mukaan vieraannuttaminen voi olla lapselle erittäin vahingollista. Riitaisassa erossa yhteys lapseen voi pahimmassa tapauksessa katketa kokonaan, jos toinen vanhempi evää oikeuden tavata lasta. Vieraannuttamisella on kauaskantoiset seuraukset.

Lapsen etu on aina otettava huomioon kaikessa viranomaisen toiminnassa. Sen lisäksi sitä tulisi soveltaa perheen sisälläkin, myös vaikeina aikoina. Lapsen käyttö lyömäaseena toista vastaan on myös lapsen hyväksikäyttöä. Kyseessä voi olla henkinen väkivalta lasta kohtaan. Tahallisesti lasta aseenaan käyttävän vanhemman kykyä toimia huoltajana voisi ennen kaikkea kyseenalaistaa. Epäilyissä ei kuitenkaan aina ole kysymys tahallisesta oikeuden väärinkäytöstä tai lapsen kautta kiusaamisesta, vaan vanhempi voi olla täysin vakuuttunut rikoksen tapahtuneen.
Vanhempien huono keskinäinen kommunikointi saattaa myös osaltaan aiheuttaa väärinymmärryksiä. Tilanteet asettavatkin poliisin tärkeään ja haastavaan asemaan, kun jo esitutkintavaiheessa punnitaan toimenpiteitä lapsen edun ja lapsen oikeusturvan parhaan toteutumisen kannalta. Poliisin tulee huomioida taustalla oleva huoltoriita esitutkintavaiheessa, mutta se ei saa olla ohjaava tekijä. Selvää on, että huoltoriita ei sulje pois rikoksen mahdollisuutta.
Vieraannuttaminen voi joskus koostua hyvinkin pienistä sirpaleista, joiden vuoksi kokonaisuutta on vaikea nähdä ilman palojen kokoamista yhteen. Palojen yhteen kokoaminen onnistuu parhaiten viranomaisten ja kaikkien lasten kanssa työskentelevien yhteistyöllä ja tietoisuuden lisäämisellä.

Kirjoittaja on rikosylikomisario Hämeen Poliisista.

Kuva: Colourbox

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat