Blogit Lammi

1.1.2009 syntyi uusi uljas Hämeenlinna

Emeritus-blogia kirjoittaa Kari Ahonen Lammilta. Keskarin Blogien sisällöistä vastaavat kirjoittajat itse, eivätkä ne edusta Keski-Häme-lehden virallista kantaa.

Emeritus osa 2

Yhdistyminen oli tosiasia ja siihen oli sopeutuminen. Entisissä pikkukunnissa alettiin kyselemään porkkanarahojen perään ja todennäköisesti niistä ei suurempaa kinaa tullutkaan. Veroäyri pysyi pari vuotta maltillisena ja sitten tulikin noston hetki.

Tuskin monikaan uskoi äyrin pysyvä samalla tasolla, kuin oli yhdistymisen hetkellä. Palvelujen heikkeneminen onkin toinen juttu. Käytännössä palvelut ovat heikentyneet koko ajan. Toisaalta, jos otetaan asia tarkempaan käsittelyyn, niin todellisuudessahan palvelut ovat pysyneet ja jopa parantuneet. Välimatka niihin on vain pidentynyt. Elämmehän nyt suuressa Hämeenlinnassa.

Kukin kohdallaan on huomannut yhdistymiset vaikutukset, toisiin se on vaikuttanut hyvinkin paljon. Keskustassa työssä käyville se ei ole välttämättä ole vaikuttanut juurikaan arkielämään.

Kun yhdistyminen tapahtui, täällä sivummalla huomattiin, että suurelta osin johtajat ja päälliköt oli valittu jo etukäteen ja paikat oli täytetty hyvä veli -verkostoa käyttäen vanhan kaupungin väellä. Sillä ei ollut niin väliä, oliko henkilö pätevä ko. tehtävään. Kyllähän kaveruudella ja nuoleskelulla on aina päässyt huomattavan pitkälle. Perustettuihin virkoihin valitut johtajat ja päälliköt olivat varmaan tyytyväisiä ja otettuja uusista titteleistä.

Alkoi uusien yhtiöiden perustamisbuumi ja suurimpien yhtiöiden toimitusjohtajat hankkivat itselleen työsuhdeautot ja peri suomalaiseen tapaan haluttiin parempi, kuin toisen yhtiön johtajalla. Odotinkin johtajien jatkossa hankkivan itselleen autonkuljettajan.

Yhtiöitä oli yhtäkkiä toistasataa, ja heikompaa alkoi jo hirvittää. Kaupunki oli aina takuumiehenä ja johtokunnan jäsenet, jotka usein olivat valtuutettuja, olivat kovasti aina ko. yhtiön puolestapuhujia ja väkimäärä vain lisääntyi ja yhtiön johtokunnille esitettiin mitä ihmeellisimpiä perusteluja väkimäärän lisäämiselle.

Yhtiöittämisessä oli ainakin se seuraus, että kukaan ei varsinaisesti tiennyt tarkkaan, mikä oli kaupungin taloudellinen tilanne. Aina tuli kuitenkin ylhäältä viestiä, että kuluja pitää karsia. Se on varmaa, että kaupungin rahatilanne on huolestuttava, eikä tilaaja/tuottaja sitä ainakaan parantanut. Koko touhu oli pienen ihmisen silmin katsottuna aivan holtitonta ja vastuutonta. Mutta eihän holtittomuus ole ollut vieras termi Hämeenlinnan aikaisemmistakaan päätöksistä puhuttaessa, sillä onhan kaupunki usein tehnyt kovin arveluttavia päätöksiä, ostamalla kalliilla ja myymällä halvalla (mm. Katajisto), joten mitä sitä hyväksi havaittua kaavaa muuttamaan. Varmaankin on ajateltu tärkeintä olevan, että viivan alle jää jotain, eikä ole juurikaan merkitystä onko etumerkkinä – vai +.

Kuitenkin vähitellen alettiin oppia tilaamisen/tuottamisen saloja. Alettiin tehdä optimistisia talousarvioita ja yritettiin pysyä niissä välillä arveluttavinkin keinoin. Koska malli pakotti katsomaan vain omaan napaansa, niin tuli tilanteita, että jokin asia tai tehtävä ei kuulunut kenellekään. Jokainen piti huolta vain omista asioistaan ja yhteistyö kunnan sisällä oli tosi jäykkää ja hankalaa, koska kysymys on ns. ”tuloksen teosta”. Mitäänhän ei tehty, jos siitä ei ollut sovittu etukäteen, että siitä saa tuottaja korvauksen. Mallissahan on toki aivan selviä kaupanteon lainalaisuuksia, mutta kuntayhteisön tehtävä ei ole yritystoiminta, vaan palvelujen tuottaminen. Kaupankäynti kuuluu alan ammattilaisille, joiden kuuluu tehdä yhtiölle rahaa.

Kaupungin johto alkoi olla ulkona kuin lumiukko, ja kyläpäällikkö katsoikin parhaaksi hakeutua suojatyöpaikkaan KEVAn kakkosmieheksi. Tilalle hankittiin Oulusta lentopallomies, jolla käsittääkseni oli kokemusta tilaaja/tuottaja-mallista. Hiukan uuden johtajan tulon jälkeen alkoikin liikkua huhuja, että johtoportaassa ei oikein enää uskottu Hämeenlinnan mallin olevankaan se oikea ja rahaa ja muita rikkauksia tuova malli (liekö uuden johtajan tulolla vaikutusta asiaan).

Emeritus
Kirjoittaja on asioita seurannut entinen kaupungin alempi toimihenkilö.

Lue myös Kari Ahosen Emeritus-blogin ensimmäinen osa!

 

1 Kommentti

  • Onko Hämeen liitossa Tuuloksella puolustajia?
    Uhrataanko Tuulos yksityinen yrityksen Paadenkolun hankkeen etun nimissä? Ratkaiseeko yksityisen maanomistuksen sijainti, mihin kaatopaikka rakennetaan? Tuuloksen etu Hämeenlinnasta katsottuna on eri asi kuin tuulosklaisen näkökulma. Tuskinpa itsenäinen Tuulos haluaisi uhrata sen parhaan houkuttimen eli puhtaan luonnon.

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat