Blogit

Viiden kunnan liittyminen osaksi Hämeenlinnaa

Emeritus-blogia kirjoittaa Kari Ahonen Lammilta. Keskarin Blogien sisällöistä vastaavat kirjoittajat itse, eivätkä ne edusta Keski-Häme-lehden virallista kantaa.

Tarkoitukseni ei ole repiä auki vanhoja haavoja (No ehkä hiukan), vaan palauttaa mieliin kuntaliitokseen johtaneita tapahtumia. Hämeenlinna alkoi 2006–7 paikkeilla riiaamaan ja viettelemään ympäristökuntia liittymään itseensä.

Valtiovaltahan alkoi painostamaan kuntia tekemään liitoksia naapurikuntien kanssa, ja mielellään isoin kunta veturina. Kuntien rahat alkoivat vähenemään 1970-80 luvun (kunnilla oli silloin rahaa niin, että ranteita pakotti ja sitä käytettiin huolettomasti) jälkeen. Niinpä Lammillakin alkoi pyöriä monenlaista kauppamiestä kaupungin toimesta tarjoten kaikenlaista hyvää, jos liitytte Hämeenlinnaan (en koskaan oikein tullut ymmärtämään, miksi Hämeenlinna halusi kovin kiihkeästi liittää pienet persaukiset kunnat itseensä). Kauppamiehet olivat erittäin sitkeitä. Kaupattiin porkkanarahaa investointeihin, pienempää veroäyriä (aivan kuin se olisi pysynyt samana jatkossakin) ja luvattiin, että palvelut eivät heikkene yms.

Toinen asia, joka tuotiin esiin, oli tilaaja/tuottajamalli, jolla tehostettaisiin kaupungin eri osastojen toimintaa ja kulut pysyisivät kurissa. Eli Kaupungin sisällä oleva toiminta muuttuisi kaupankäynniksi. Vanha toimintamalli poistuisi ja esimerkkinä opetuspuolella tilaajapuoli tilaa opetuksen ja tuottajapuoli tuottaa opetuksen. Toimintamalli tarkoittaa uusien virkojen perustamista ja ne täytetään pääasiassa sisäisin siirroin. Uudet virkanimikkeet olivat esim. tilaajajohtaja, tilaajapäällikkö, palvelujohtaja, palvelupäällikkö. Samaan aikaan ihmetytti se, että kunnat, joissa oli käytössä vastaavanlainen malli, olivat alkaneet purkaa niitä. Hämeenlinna ei vaan antanut periksi, vaan vei asiaa eteenpäin välittämättä mitä muualla tapahtui.

Asioiden edetessä minua alkoi huolestuttamaan tulevien johtajien ja päälliköiden ammattitaito (eihän heitä ole alunperin valittu töihin näiden avujen perusteella, joten heiltä ei voi edellyttää myymisen ja ostamisen osaamista). Kuntien tehtävä on totutusti ollut asukkaiden ja asiakkaiden paveleminen, eikä liiketoiminta. Palvelijasta siirtyminen kovaksi bisnes henkilöksi ei kuulosta ensikuulemalta kovin uskottavalta.

Kun sitten vihdoin lähestyttiin varsinaista kosintavaihetta, eli äänestystä kuntaliitoksesta, aloittivat lobbarit, eli ”puhemiehet” oman osuutensa ja alkoivat lähestyä kunnanvaltuutettuja. Niin puolesta puhujat, kuin vastustajatkin kuiskivat päättäjien korviin omia ”hyvin”perusteltuja mielipiteitään. Tosiasiassa kukaan ei tiennyt tulevaisuudesta yhtään mitään.

Kun varsinainen äänestys liittymisestä oli edessä ja lobbarit menneet sivuun, oli jännitys käsinkosketeltava. Äänestyksen tulos oli selkeä ”ei”kuntaliitokselle. Virolaisen sanoin ”pulinat pois”. Pulinat eivät loppuneetkaan, vaan lobbarit jatkoivat akiteeraustaan ja saivat aikaan uuden äänestyksen ja taas tulos oli ”ei”. Eikä akiteeraus loppunut vieläkään, vaan saatiin aikaan kolmas äänestys, jonka tulos oli ”kyllä”. Kyseinen episodi ja menettely oli minusta vähintäänkin arveluttavaa ja kyseinen runnominen vastoin hyviä toimintatapoja. Joidenkin mielestä demokratia toteutui erittäin puhtaalla tavalla äänestystulosta kunnioittaen. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että olisi varmaan ollut joustavampaa ottaa käyttöön naapurimaan malli: Olisi ollut vain yksi ehdokas eli vaihtoehto, ja päättäjille olisi painatettu valmiiksi lappu, jossa olisi ollut tekstinä JAA.

Yksi asia minua vielä ihmetyttää: miksi Lammista tuli niin persaukinen, kun esimerkiksi Kuhmoinen porskuttaa itsenäisenä, tehden viimeksikin huomattavan ylijäämäisen tilinpäätöksen?

Emeritus
Kirjoittaja on asioita seurannut entinen kaupungin alempi toimihenkilö.

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat