Blogit Hauho

Holipompelia

Virpi Kukkonen

Äskettäin edesmennyt ja Vitsiälässä syntynyt iäkäs äitini käytti epämääräisistä nykyaikaisista ruokalajeista mielellään sanaa ”holipompeli”. Se sana kattoi pitsat sun muut, joita ikäihminen katsoi vieroksuen.

Meille omaisille syntyi tuosta sanasta oma vitsimme. Uskoimme nimittäin sen sanan olleen äitimme omaa keksintöä. Kaikki kuitenkin selviää ajallaan; niinhän usein elämässä käy.

Mutta se holipompeli sitten. Järjestellessäni hänen hautajaisiaan pyöri mielenpäällä monesti kaikenlaisia muistikuvia. Yht´äkkiä tuli esiin se holipompelikin puhuttaessa yhteisen muisteluhetkeen liittyvistä tarjoomuksista. Päätinkin hieman kurkistaa netin ihmeelliseen maailmaan. Siellähän se totuus yleensä on.

Sillä kummallisella sanalla tarkoitettiinkin tamperelaisittain väkevänpuoleista juomasekoitusta. Se oli siis halpa viinapaukku, jota tarjoiltiin alemman kansanosan juottoloissa ennen vanhaan.

Värjättyjen viinojen tehtailijat tekivät omia sekosiaan ylijäämätavarasta markkinoille, jolloin kansa risti litkun ”pomppeliksi” tai täksi ”holipompeliksi” Kyseistä juomaa hörpittiin 1800-luvun loppupuolella Tammerkosken lähituntumissa. Hauholta Tampereelle ei mahdottoman pitkää matkaa kuitenkaan ollut, joten sukupolvien asuessa samalla pihapiirillä äitini pikkulapsuudessa näkyi ja kuului varmasti tämäkin aikansa ilmiö.  Sanana tämä oli kuulostanut varmasti äidin korvaan viehättävältä, hupaisalta ja mieleen tarttuvalta.

Viimeisen kerran kuulin hänen käyttävän holipompelia edellisen hoitokodin päivän keitosta muutama vuosi sitten. Sitähän se soppa kieltämättä edusti niin näkönsä puolesta kuin ravinto-opillisestikin.  Ehkä meidän omaisten olisi syytä poikkeilla näissä hoitolaitoksissa vaikka ruoka-aikaan. Saattaisi olla avartava kokemus. Olemmehan nimittäin laskennallisesti seuraavana siinä ketjussa, joka hoitoa tarvitsee.

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat