Blogit Hauho

#kyläillään

Intouduin katselemaan sukukuvia vuosien varsilta.

Nuorena perheenä kyläily silloin 1970 -luvun alkupuolella oli lasten ja työn ehdoilla tapahtuvaa tuttavapiirissämme. Sukulaistäyteiset merkkipäivät muistan aina, niihin tuli väkeä kutsumattakin. Karjalaisilla oli sellainen tapa siihen aikaan.  Arkiehtoitten äkkipoikkeilua harrastimme eikä meillä kaikilla ollut silloin puhelimiakaan vierailun ajankohdan sopivuutta tarkistamaan. Näihin vuosiin mahtui kiintiöni itävaltalaisesta omenakakusta, tiikerikakusta ja lähes korvapuusteistakin.

1970-luvulla intouduimme kaikenlaisista ”emäntää helpottavista” jutuista kahvileivän suhteen. Oli mm. muffinssitarpeet, jotka pakkauksen muovipussissa sekoitettiin taikinaksi vieraitten istuessa olohuoneessa. Paistettiin pikaisesti kahvinvalmistuksen lomassa ja näin emäntä sai loistaa taidoillaan. Pullan pakastuksesta ei vielä tuolloin voinut haaveillakaan pakastimien puuttuessa. Keksejä ja korppuja, niitä nyt oli kaikilla. Leivottiin kuitenkin viikoittain niinpä aina oli jotain suunmukaista. Me harrastimme ”romusuklaan” syöntiä kahvileipänä, sillä yksi Hellaksella työskentelevä piti kaikki ystävät suklaansyöjinä.  Tämähän oli luksusta siihen aikaan.  Toisaalta, karjalaiseen sukuun sujautettuna näitä kaikenlaisia kekkereitä oli tätä päivää runsaammin.

Myöhemmin puhelimien yleistyttyä tätä kyläilyjen ajankohtaa tuli pohdittua vuorotyöasioista johtuen. Hoitoalalla ei vapaapäivät osuneet ”normaaliväen” vapaisiin ja etenkin yöhoitajana toimiessani suku sekä ystävät pitivät meidän kohtaamistamme haasteellisena.  Olisiko hän nyt nukkumassa vai työssä?

Nyt tuntuu ongelmana olevan sellainen, ettei mitään vierailuja ole entiseen tahtiin. Ei ole karjalaisia sukujuhliakaan hautajaisia lukuun ottamatta.  Pitäisi olla jonkinlainen ajanvarausjärjestelmä kyläilyasiaan nykyisin, kaikilla menonsa ja kiireensä.  Mikäli joku jotain järjestää, näyttelee alkoholi omaa osaansa entiseen aikaan verrattuna. Eipä ole kekkerit eikä mitkään, ellei jotain laseihinkin laitettaisi. Meistä on tullut niin mannermaisia ilmeisesti. Useimmiten taitaa lasi viiniä ja ”jotain pientä purtavaa” olla yleisempi kutsu kuin tulla kahville?

Lähteminen tästä ja nyt jonnekin kyläilemään ilman yhteydenottoa isäntäväkeen tuntuu hyvin vaikealta jopa kiusalliseltakin. Mennä nyt soittelematta ja sopimatta, vaikka veisikin kahvipaketin ja keksit mennessään.

Tai, jos joku meille tulisi. Olisiko huusholli siinä ”kunnossa”, että vierailu yllättäen sopisi. Joillekin tämä olisi paniikki, tiedän sen. Pitää ehtiä siivota olohuonetta sekä vessaa, kerätä pyykit narulta, tuulettaa ja vaikka mitä. Kuin tupatarkastusta olisi tulossa! Jossain annettiin jopa opastusta miten toimia juuri näiden vieraiden varalta. Meitä ei tämä meno ole koskaan häirinnyt, toisille toki voi olla pahakin paikka.

Entä ne seitsemänsortin tarjottavat? Katsomme kaikenlaisia ohjelmia TV:stä, siellä on pöytä koreana ja vieraat antavat pisteitään. Tätäkö se on nykyään kyläilytouhukin? Pisteiden keruutako täydellisestä tunnelmasta, kattauksesta ja tarjottavista tällä haetaan?

Viimeiseksi sitten jaetaan kuva tuolla Instassa,  #kyläillään.  Miten kivaa meillä olikaan!

Virpi Kukkonen

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi, Säästö-Karit
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski

MurmisP