Blogit Hauho

Lentolehtinen Vitsiälän vainioilta

Virpin virkistyksiä -blogia kirjoittaa Virpi Kukkonen Hauhon Vitsiälästä. Keskarin Blogien sisällöistä vastaavat kirjoittajat itse, eivätkä ne edusta Keski-Häme-lehden virallista kantaa.

Virpi Kukkonen tässä, hei! Mitäs teille nyt kuuluu?

Olen pyrähtänyt lehtenne mukana luoksenne jo muutaman kerran Keski-Hämeen avustajan roolissa. Taakseni ovat jääneet kiihkeät työvuodet sairaalamaailmassa, missä pääsin osaltani osallistumaan uuden ”Assin” suunnitteluun sekä asettamaan sen osaksi arjen työtämme. Hyvin suunniteltu, olisiko nytkin puoliksi tehty? Ei varmastikaan, paljon siinä on vielä tuumattavaa.

Miten sitten päädyinkään hoitajan roolista tähän puuhaan kirjoittamaan erilaisista asioista lehteen – ja nyt myös blogiin? Muodikkaasti sanottuna voisin puhua haasteistakin tai sitten harrastuksesta. Rakkaasta harrastuksesta, jossa minulle aukeni uusi tilaisuus tuoda lukijoillekin jotain mielihyvää. Niin paljon olisi kerrottavaa sekä kysyttävää ympäristöstäni Hauhon ja etenkin minulle tutun Vitsiälän kylän muuttumisesta ajan saatossa.

Sairaanhoitajana toimiessani työhistoriani oli ikäihmisten hoidon parissa, perusterveydenhuollossa sekä viimeisimmät tuolla erikoissairaanhoidossa keskussairaalassa. Vastapainona tälle tein vuosia päihdetyötä nuorten selviämisaseman viikonloppujen päivystysporukassa. Oma maailmansa sekin oli. Hoitotyön johtamisessa ja esimiestyössä ylipäätään tuli tutuksi kaikenlainen kustannustehokkuus.
Ikäihmisten, seniorien, vanhusten tai eläkeläisten elämänympyrät ja nykypäivän hoitopaikkojen kehitys minua tänä päivänä huolettaa. Oma äitini on nyt 94- vuotias, katson maailmaa myös hänen kanssaan ja kantiltaan.

Ettei tämä ikääntyminen nyt muuttuisi varsinaiseksi ongelmaksi, pitänee siitä löytää muutakin kuin epäkohtia. Jokaisella pilvellä on hopeinen reunus; jotain hyvää löytyy varmasti. Tänä päivänä perheet ovat erilaisia. Suvun vanhimpien rooli on muuttunut sen myötä. Yhteydenpitoa eri-ikäisten välillä tulisi olla enemmän, johon minä teitä kannustaisin. Kysykää nyt mitä kuluu ja taltioikaa suvun asioita. Joskus olette niistä kiinnostuneita kuitenkin ja silloin ei olekaan enää ketään vastaamassa kysymyksiinne. Usein mietitään mitä kuuluu Martti-sedälle tai Kerttulille. Mitä sitä miettimään, kun ei tiedä eikä arvaa. Siksi on syytä kysyä, kun se on vielä mahdollista. Kuulumisten kysymisiin on aina yhtä pitkä matka molempiin suuntiin.

Virpi Kukkonen

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat