Blogit Hauho

Mummolottoa Hämeenlinnassa

Kuva: Virpi Kukkonen

Omaiselleen tai itselleen hoitopaikkaa valitseva voi tulostaa kaupungin sivuilta listan palveluntuottajista, jotka tarjoavat tehostettua palvelutaloasumista.  Jo aiemminkin tuo lista hämmensi; ei voi tietää millaista hoivaa nimen takana on saatavilla. Ei myöskään nettisivut tuota varmaa tulosta valinnan tueksi. Kuvituskin saattaa olla vuosien takaista.

Mummolotto alkaa, kun rastin laittaa paikoilleen. Millainen paikka? Tuskin tämäkään rastitus onnistuu aina takaamaan haluttua kohdetta, onhan paikkoja vapautumassa rajallisesti. Moni omainen taitaa ajatella, että kunhan nyt jonnekin saan sieltä kotoa hänet. Koti kun on muuttunut vaaranpaikaksi voimien hiipumisen myötä.

Tänä päivänä tuo sama lista hämmentää erityisesti. Jatkuvat kirjoittelut eri toimijoista valtakunnan tasollakin tuottavat valinnalle omat sävynsä. Hämeenlinnassa kaupunki ostaa vanhusten hoivaa 19 yksiköstä, miten on täällä hyvän arjen kaupungissa hoivan taso?

06.02.-19 päivän lehdessä oli kirjoitus vanhusten hoidon tilanteesta. Siinä hieman valaistiin hoivayksiköihin yleisesti kohdistuneista valituksista, joita viime viikon aikana on tullut normaalia enemmän. Minullakin on asiasta oma ajatukseni omaisena sekä entisenä hoitoalan ammattilaisena. Herää kysymys miksi valituksien määrä on juuri nyt noussut kasvuun? Onko asia jotenkin helpompaa nyt, kun muitakin on liikkeellä samasta syystä?

Kaupunki maksaa lehden mukaan 45000 euroa yksittäisen henkilön hoivasta vuodessa. Tämän lisäksi hoivan tarvitsija maksaa vielä lisää. Omaiseni maksoi noin 16000 euroa vuodessa hoivastaan ja  lisäksi 130 euroa kuukaudessa niitä kuuluisia lisäravinteita, joita taannoisessa TV-haastattelussa lääkäri-johtaja Karjalainen kertoi heillä aloitettavan ravitsemusta tukemaan. Kallista on hoitaminen. Ilmankos siitä taistellaan. Tuottavuutta tulee hoitajien lukumääristä, koulutustasoista, sekä ravitsemuksesta. Viime mainittu on asia, josta on helppo tinkiä. Tämän ikäiset ihmiset ovat tottuneet syömään kiltisti lautasensa tyhjäksi. Eivät he välttämättä ensimmäisenä valita sisällöstä tahi suuntuntumasta. Puuroa aamulla, puuroa iltapäivällä, kun vanhukset niin puurosta tykkäävät, kuulemma. Tämä lienee tulos asukkaille suunnatusta tyytyväisyyskyselystä liittyen ravitsemukseen.

Palvelun ostajan näkökulmasta kaupunki pitää siis tärkeämpänä asiana palvelun laatua ja asiakastyytyväisyyttä. Hoitajamitoituksesta ei tässä yhteydessä puhuttu. Kaupunkimme hyväksyy alimitoitetun yksikön, jonka laatua he ovat valmiita kuitenkin seuraamaan. Hoitotyötä avustava henkilökunta on poistettu ja koulutettu hoitaja lajittelee pyykkejä, lämmittelee ruokia ja laittelee voileipiä. Sillä aikaa vailla valvontaa oleva vanhus istuu, kävelee, kaatuilee ja odottaa ihmettä saapuvaksi.

Asiakastyytyväisyyskyselyjäkin asukkaille sekä heidän omaisilleen on tehty. Niihin suhtaudun hieman skeptisesti. Kuluneina vuosina olen nähnyt omaisia hyvin vähän omien vierailujeni aikana. Mitä palautetta kukin sitten antaa, makunsa mukaan tai sitten ei. Ehkä ammattilaissilmäni poimii joitain asioita eri tavoin mielen päälle kuljetettavaksi?

”Omaisilla on usein tiukemmat vaatimukset esimerkiksi viriketoiminnan ja ulkoilun suhteen kuin vanhuksilla.” No, varmasti on! Mikäli ikäihmiset sattuvat näkemään hoitajien kiireen, eivät he missään tapauksessa odota mitään ulkoilua tai muuta ylimääräistä. Varsinkaan, jos puheessa vilahtaa kaiken aikaa ylläpitoa vaativa kiire. Ulkoilu, joka on meille monelle itsestään selvyys, ei ole sitä hoivayksikössä. Tämänkin minä olen nähnyt. Viriketoimintaa on useimmiten puolen seinän kokoinen telkkari. Mikäli mitään ohjelmaa ei tule opiskelijoilta tahi seurakunnalta, sitä ei sitten ole olemassa. Ulkoilu olisi ilmaista hupia ja sitä oli aikoinaan hyvin harvakseltaan saatavilla, kun ei ollut ulosviejiä tarpeeksi.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Valvonta kuntoon, on ensimmäinen vastaukseni.  Muistutan myös, että vastuu hoivakodeista säilyy aina palveluntilaajalla. Mitä tarkoittaa tämä omavalvonta, jota ei saa suorittaa ilmoittamatta etukäteen aikaa sopimatta? Jos tarkastuksessa näkyy vain se mitä kulloinkin näytetään, ovatpa hukassa. Kyllä palvelun ostajalla pitää olla oikeus ostoksensa tarkastamiseen milloin vain. Mikäli tuote ei vastaa sopimusta niin kylmästi stoppi asialle. Ei pitäisi olla hankalaa? Mikä on omavalvonnan vastuu? Kuka tätä sitten valvoo, jotta asiat tulevat oikeaan malliinsa? Kuulutankin läpinäkyvyyttä toimintaan!

Kuka lukee ne sopimukset oikein ja vertaa tarjontaa palvelulupaukseen sekä hoidettavan diagnooseihin? Jos luvataan lisätä hoitajia tarpeen (hoitoisuuden) mukaan, ei niitä todellakaan pidä ottaa seuraavasta vuorosta vaan palkataan reilusti lisää. Ei tämänkään pitäisi olla vaikeaa!  Hoivakodeissakin johtaminen on lajinsa, siihenkään ei kuka tahansa käy.

 

1 Kommentti

  • Katsokaapa mummolotto-juttuni kuvaa. Siellä taustalla häämöttää Vitsiälän WPK:n seurahuone. J.T. Pätiälän piirtämä kuulemma, valmistui v. 1896 ja avajaiset olivat lokakuussa 1899.

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat