Blogit Lammi

Tilaaja-tuottajamallin loppu

Emeritus-blogia kirjoittaa Kari Ahonen Lammilta. Keskarin Blogien sisällöistä vastaavat kirjoittajat itse, eivätkä ne edusta Keski-Häme-lehden virallista kantaa.

Vuosina 2016–2017 alkoi tilaaja-tuottajamalli olla tiensä päässä, ja kaupungin johdolla alkoi olla kiire keksiä syitä tapahtuneeseen. Paras minun korviini kantautunut selitys oli tilaaja-tuottajamallin olleen tärkeä vaihe siirryttäessä seuraavaan malliin. Seuraavaa mallia ei vain oikein vielä tiennyt kukaan (taitaa olla hakusessa edelleen).

Siihen astisilla tilaaja- ja tuottajajohtajilla alkoi olla kiire mennä esimiestensä puheille ja kysellä, millaista johtajan paikkaa oli tarjolla seuraavassa organisaatiossa.

Alkoi yleinen epätietoisuus omasta kohtalosta. Suurella osalla oli pelko, että johtajuus vaihtuisi takaisin rivimiehen hommiin. Tilaaja-tuottajamalli oli tehnyt osasta rivihenkilöitä suuria johtajia (pituutta tuli lisää ainakin 10 cm), joiden puheille ei tahtonut päästä, kuin pyytämällä audienssia lähinnä sihteerin kautta. Kun suotiin viimein audienssi, niin asia kuuluikin esimerkiksi päällikölle, koska johtaja hoiti vain suuremmat linjaukset.

On yksi asia, jonka jokainen johtaja omaksui alusta lähtien: ”Ei kuulu meille”.

Suuri osa johtajista oli asemansa ymmärtäviä ja työnsä osaavia. Joukossa oli myös kilttejä johtajia, jotka eivät uskaltaneet pitää omiensa puolta ja antoivat joka asiassa periksi. Tämä johti siihen, että tällainen johtaja jyrättiin jatkossa joka asiassa ja hän jäi lopullisesti joo joo -miehen asemaan, eikä häntä otettu enää tosissaan. Päätöksiä voitiin tehdä asenteellla ”ei hän vastusta kuitenkaan”. Tällaisen johtajan alaisuudessa on vaikea toimia, koska pelätään pienintäkin rapsahdusta ja vältetään tekemästä asioita, joista voi saada moitteita. Jätetään asioita tekemättä, ettei vain tule itselle vaikeuksia. Joskus voidaan uhrata jopa oman yhteisön jäsen, jotta oma tausta pysyy puhtaana. Tilaaja-tuottaja-aikaa leimasi myös kateus, joka onkin kantava voima.

Uutta mallia alettiin kehittelemään ja apuna käytettiin myös ulkopuolisia konsultteja,  jotka auliisti tekivät toimintamalleja. Kunnan sisällä oli henkilö, joka suurelta osin kehitteli asioita päässään, ottamatta juurikaan huomioon tavallista tallaajaa, puskien vain eteenpäin ja käyden välillä esittelemässä tekeleitään.

Tässä vaiheessa täytyy todeta, että hyvä veli -nuoleskelu saa ihmeitä aikaan. Siinä vaiheessa olisi pitänyt ottaa tiukasti kantaa asioihin ja esittää omat ajatuksensa ja nostaa huomioon otettavat asiat esiin. Epätietoisuus jatkuikin pitkään, ja henkilöstö alkoi huolestua ja turhautua asioiden hoitoon. Kun vihdoin jokaisen sijoitus ja tehtävät alkoivat konkretisoitua, olikin vuosi 2018 selkeämpää, ja ihmiset voivat keskittyä tehtäviinsä. Kuitenkin edelleen, ainakin minun mieltäni, kalvaa ajatus, että onko prosessin aikana oltu missään yhteydessä ja keskusteltu tulevasta ajasta eri kuntien kanssa, jotka painivat ja ovat painineet vastaavien asioiden kanssa, vai onko taas ajateltu, että kyllä me osataan. Pari seuraavaa vuotta näyttävät jotain ja voidaan todeta: hyvin vai huonosti.

Suurin asia, mikä minua huolestuttaa, on ulkoistaminen, joka varmasti tulee esiin tulevaisuudessa. Ulkoistamisella haetaan tietenkin säästöjä ja varsinkin asioista tietämättömät ajattelevat, että ulkopuolinen työ on kustannustehokkaampaa ja laadukkaampaa sekä yleisesti ammattitaito arvostetaan korkeammalle. Kuntalaisten suhtautuminen kunnan työntekijöihin oli varsinkin aiemmin hyvinkin kielteistä ja osasyynä oli kateus.

Esimerkkinä otan erään tapauksen, jossa kunnan teknisen osaston työntekijät olivat korjaamassa rikkoutunutta viemäriä. Vanhempi naishenkilö ohi kulkiessaan tokaisi:”mitäs kunnan elätit”. Siinä kiteytettynä. Varmasti moni työntekijä olisi työntänyt mielellään tämän yhteiskunnan ”elätin” itsensä sinne monttuun.

Minä olin aiemmin Lammin kunnan palveluksessa työpäällikkönä ja voin kokemuksesta sanoa, että ainakin meidän yksikkömme työtekijöiden ammattitaito kestää hyvinkin vertailun ulkopuolisiin. Ammattitaidon monipuolisuus oli kovaa luokkaa ja minä olen nähnyt myöskin sen ulkopuolen. Nykyisin esimerkiksi rakennustyömaalla työt on palosteltu pienempiin osiin, näin ollen ammattitaito ei ole niin monipuolista kuin aiemmin. Ei tarvinnut tilaaja-tuottajaa, vaan hommat jaettiin arkiaamuina, ja jos esimerkiksi oli tarve jääkiekkokaukalon pystytykseen, niin tarvittava määrä miehiä lähti hoitamaan homman, riippumatta ammattinimikkeestä, ja sen jälkeen palattiin keskeneräisten töiden pariin. Jos havaittiin putkivuoto jossain, niin tilasin kaivurin ja tarvittava määrä miehiä lähti hoitamaan homman, joka keskimäärin kesti vuorokauden ja allekin. Oli ammattinimike mikä tahansa, niin apuun mentiin, oli tehtävä mikä tahansa ja mietittiin, poikiko ko. tehtävä jotain, mikä olisi samalla tehtävissä.

Nykyisin tavallisen putkivuodon korjaamiseen menee ammatti-ihmisiltä vuorokausia, ainakin kaivurin paikallaolosta päätellen. Tällä yritän sanoa, että töiden kilpailuttaminen ulkopuolelle tarkoittaa sitä, että yrittäjä hoitaa tilatun työn, eikä välttämättä ymmärrä liittyykö siihen tilattuun työhön jotain oleellista, joka jää tekemättä. Oma porukka yleensä tuntee reviirinsä, toisin kuin ihmiset, jotka toimivat sopimuskauden ajan ja sen jälkeen tekijät vaihtuvat uuden kilpailutuksen kautta, ja homma alkaa alusta.

On tärkeää, että tunnetaan reviiri ja tätä kautta osataan jo varautua tarvittaviin toimenpiteisiin ennakolta. Myös tietämys siirtyy vanhemmalta nuoremmalle. On tarkkaan harkittava, että olisiko tässäkin tapauksessa kokonaisvaltainen työskentely kuitenkin se paras ratkaisu ja pitää langat kaupungin käsissä ja keskittyä toiminnan tehostamiseen. Esimerkiksi työntekijän jäädessä eläkkeelle harkitaan, palkataanko tilalle uusi, vai voiko asian hoitaa sisäisellä siirrolla.

Tärkeää on mitoittaa työntekijöiden tarve oikein, ja jos tulee jostain syystä väliaikainen tarve lisäväelle, niin se hoidetaan kilpailutetun yhteistyökumppanin kautta.

Tämän kolmisarjaisen romaanin lopuksi haluan esittää kysymyksen (lähinnä itselleni): onkohan meitä vuonna 2008 (ja myöhemminkin) pissattu silmään (ja molempiin) oikein huolella ja monelta taholta ja vielä lopuksi ravistettu niin, että kirvelee vieläkin?

Yhteistyössä kokonaisvaltaisesti
Kari Ahonen

Tagit

1 Kommentti

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat