Koko maailmaa hallitsee tällä hetkellä tiukin ottein piukkuruinen virus.
Tiedotusvälineet syytävät tietoa ja ohjeita päivittäin. Puheet puhelimessa tai tutun tavatessa, koskevat ainoastaan kurimustamme.
Ihmiset ovat huolissaan emmekä tiedä mihin tämä johtaa. Pääsiäinen, kristikunnan suurin juhla on edessä, mutta tuntuu kuin se tällä kertaa olisi hiukan ”sivummalla”. Ajatuksissamme voimme kuitenkin liittyä Jeesuksen matkaan , Palmusunnuntain riemusaaton mukana Jerusalemiin, Pitkäperjantain surutapahtumiin , ja Kristuksen haudasta ylösnousemiseen, valon ja toivon aamuun.
Mielessämme vellovat nyt lukuisat ajatukset näinä kevään päivinä. Päällimmäisenä huoli omasta tai läheisten sairastumisesta, selviämisestä arjessa ja tulevaisuusnäkymien heikkoudesta. Kuolemastakin. Mitä olemme tehneet, että olemme saaneet tällaisen kurituksen? Kriisitilanteessa voi itseltään kysyä onko minussa hippuakaan uskoa ja luottamusta Jeesuksen ja turvallisuutta ja pelon lievennystä karanteenissa ollessaankin
Sotavuosina kaikui pontevasti virsi:
”Jumala ompi linnamme, varustus vahva aivan, on miekkamme ja kilpemme, ajalla vaaran, vaivan…”
Se on seurannut jykevänä muistona kirjoittajaakin läpi elämän. Sopii tähänkin aikaan vaikka vastustaja onkin erilainen.
Jeesus korosti puheissaan uskon ja rukouksen merkitystä. Synkässä tilanteessamme voimme rukoilla ja pyytää Taivaanisältä uskollemme vahvistusta ja apua nykytilanteen päättymiseen, jotta voisimme kulkea kohti valoisampaa päivää. Vaikkapa virren 363: 3 sanoin
Kun ahdistus on polttavin
ja uuvun kuorman alla,
suo , Jeesus, että muistaisin
vaivasi Golgatalla.
Suo voimakseni sanasi,
tee heikko usko vahvaksi
ja toivo eläväksi.
Asta Granat -Tapaila
Kommentoi