Sadonkorjuun kiitosta ja huolta

Iina Sundberg Kuva: Maria Ilonen

Syyskuu on jo kääntynyt lopulleen ja puut ovat puhjenneet kauniiseen ruskaan. Näihin aikoihin syksyä ovat käsillä viimeiset hetket kerätä talteen kesän satoa suojaan talvelta.

Monille sadonkorjuun aika on täyttä työtä, toisille taas virkistävä harrastus. Itse kuulun jälkimmäiseen joukkoon. Olen korjannut kasvukauden satoa parin marjaämpärillisen verran ja yrittänyt saada käytettyä kaiken sen, mitä pihan kasvatuslaatikot ovat kesän aikana tuottaneet. Pienet asiat ovat tuoneet valtavan paljon iloa.

Sadonkorjuun aika palauttaa yhä uudelleen miettimään luonnon arvoa ja sitä rikkautta, jota luonnon antimissa saamme nautittavaksemme. Mutta samalla sadonkorjuun aika muistuttaa, että meidän tehtävämme on vaalia kaikkea sitä hyvää, jonka Jumala on meille lahjoittanut. Ei riistää, tuhota tai kuluttaa loppuun oman mielemme mukaan. Meidän tehtävämme on varmistaa, että luonto ja sen rikkaudet, monimuotoisuus ja kauneus säilyvät myös tuleville sukupolville.

Täällä rauhallisten metsien ja viljavien peltojen keskellä huoli huomisesta tuntuu kaukaiselta. Mutta jos katsoo yhtään pidemmälle, toisenlaisilta ajatuksilta ei voi välttyä. Jokien, järvien, merien ja ilman saastuminen, luonnonvarojen piittaamaton käyttö, nälänhädät ja luonnon ääri-ilmiöt muistuttavat, että huoleen on aihetta. Maapallomme kärsii, eikä vähiten ihmisen tekojen ja tekemättä jättämisten seurauksena.

Kun tänä syksynä kiitämme sadon antimista ja niiden eteen tehdystä työstä, muistammehan rukoilla myös heidän puolestaan, joille maan satoa ei riitä, heidän puolestaan, jotka pakenevat kuivuutta tai metsäpaloja ja heidän puolestaan, joille puhdas vesi ja ilma eivät ole jokapäiväinen kiitoksen aihe? Ja samalla pyytää, että Jumala antaisi meille taitoa ja nöyryyttä suojella elämää ja tehdä parannusta tämän kaiken vaalijoina.

Iina Sundberg
Kirjoittaja on Lammin seurakunnan vt. kappalainen.