Huuhkaja. Paulus Arajuuri säntäilemässä sinne tänne verinen talouspaperiarkki nenässä lepattaen. Aikuiset ihmiset kyyneleet silmissä kentällä polvillaan. Kaksi maalia iskenyt Teemu Pukki katsomossa halaamassa maajoukkueen pitkäaikaista huoltajaa 79-vuotiasta Gunnar Yliharjua. Katsomoon on tuotu liian aikaisin pois nukkuneen jalkapalloihmisen banderolli. Sadoissatuhansissa kodeissa todistetaan jotain ainutlaatuista. Isät, pojat, äidit ja tyttäret. Sukupolvien unelma. Riveluutio.
Kuningas ja tasavallan presidentti vierekkäin katsomossa. Ihmiset tasa-arvoisena kuin muovailuvahasta leivottuna sinivalkoisena massana eheytymässä vuosikymmenten traumasta. Suuret ikäluokat, X-, Y- ja Z- sukupolvet laulamassa samaa laulua. ”Uusi aikakausi koittaa, kiitos riveluution. Ja pohjoiskaarre laulaa, aika meidän tullut on”. He, jotka tekivät työnsä jalkapallon parissa, mutta eivät ehtineet elää unelmaa todeksi, saavat lämpimät ajatukset.
Ilotulitusrakettien paukkeen vaiettua ja stadionin valojen sammuttua Kauppatori ja sosiaalinen media täyttyvät ilosta. Mantalle puetaan Suomi-paita ja ihmiset uivat kuivassa suihkulähteessä. Helsinki on hetkisen kaunis ja perjantai pelkkää rakkautta.
Ja aivan varmasti jossain siellä Töölön kattojen vaiheilla tätä kaikkea katselee Bubi-huuhkaja. Liitelee arvokkaasti hiljentyneen kentän maalikehikon päälle ja iskee hyväksyvästi silmää. Tehtävä on suoritettu.
Oi Suomi on niin ihana.
Mika Virtanen
Kirjoittaja on lammilainen yrittäjä.
Kommentoi