Kolumnit

Ei nimi lehmää pahenna

Johanna Heinonen on hauholainen maitotilan emäntä ja toimittaja.

Suomessa lehmillä on nimet. Kyllä, näin se suurimmaksi osaksi on edelleen, vaikka karjakoot kasvavat. Lehmien nimeämisellä on täällä pitkät perinteet. Lehmiä löytyy nimettyinä jo perunkirjoista 1600- ja 1700 -luvuilta. Karjassa oli silloin talon turva: esimerkiksi hevosia ei vanhimmissa perunkirjoissa ole merkitty nimillä, kun taas lehmät on. Jopa vanhimmat tutkimukset lehmien nimistä ovat 130 vuoden takaa.

Oikeastaan lehmää ei ole mikään pakko nimetä. Syntynyt vasikka tulee merkitä rekisteriin seitsemän päivän kuluttua syntymästään, mutta nimeä sille ei tarvitse antaa. Keltaiset korvamerkkiläpyskät on elintarviketurvallisuuden nimissä laitettava vasikan korviin 20 päivän kuluessa, ja merkin tiedoilla nauta löytyy rekisteristä. Ei siinä nimiä tarvita. Toisaalta lehmä on tuotantoeläimenä pitkäikäinen, ja yksilöihin kiintyy helposti. Aika valjulta tuntuisi puhua numeroista, kun jokainen lehmä on ihan omanlaisensa persoonallisuus.
Niinpä suurin osa tuottajista nimeää lehmänsä, vieläpä säntillisesti saman kaavan mukaan. 1950-luvulla tarkkailuun kuuluneille tiloille annettiin suositus, että saman vuoden aikana syntyneet vasikat nimettäisiin samalla alkukirjaimella. Sama järjestelmä on käytössä vielä tänäkin päivänä. Tänä vuonna syntyneet vasikat nimetään P-kirjaimella, ensi vuonna on vuorossa R. Sykli kestää 17 vuotta, kunnes alkaa alusta. Voi kuulostaa tylsältä, mutta parhaimmillaan lehmien nimeäminen on kuin runoutta: annetaan raamit, joiden sisällä mielikuvitus saa pulputa vapaasti.
Meillä on nyt 75 lypsylehmää ja nuoret päälle, yhteensä noin 120 korvaparia. Poikimisia on noin 75 vuodessa, ja kaikki syntyneet saavat nimen sukupuolesta riippumatta. Aika usein nimet viittaavat jotenkin emään. Joko kirjoitusasultaan, kuten Lumouksen sonnivasikka Putous tai Inan lehmävasikka PinaColada, tai merkitykseltään, kuten vaikka Arvan tytär Jokeri, sen tytär Lotto ja saman suvun Monopoli, Noppa, Pokeri tai Lisänumero.
Muistan muuten edelleen elävästi ensimmäisen nimeämäni vasikan. Olin silloin tuore tyttöystävä ja kaikki lehmiin liittyvä oli uutta ja ihmeellistä. Emä oli Narri ja vasikasta tuli Veikee. Ja mä jäin kerralla koukkuun, niin mieheen, lehmiin kuin nimien keksimiseenkin.

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat