Kolumnit

Hauhon kujilta ja aitovieriltä: Hauhon tapahtumista

Salme Pohjola on hauholainen kotiseutuaktiivi.

Tervehdys taas täältä Hauhon kujilta kaikille lukijoilleni, niin tutuille kuin tuntemattomille. Vaikka kesä onkin jo kääntynyt viimeisille viikoilleen, niin kyllä se vielä jatkuu. Syksy kuitenkin häämöttää edessäpäin. Meidän uskomattoman arvokas rikkautemme ovat vaihtuvat vuodenajat. Ne antavat elämälle melkoisen ajankulumisen rytmin ja erilaiset puuhat. Hyvää kesänloppua ja syksyn alkua toivotan kaikille lukijoilleni.

Kesä on hauholaiseen tapaan ollut antoisa ja toimelias. Tuhansia ihmisiä pieneen kirkonkyläämme koonneet toripäivät ovat ohi. Myyjät olivat jokseenkin samoja kuin aikaisempina vuosina, joten moni heistä on tullut puolitutuksikin. Erityisesti haluan tervehtiä ihan muista kuin toripäivistä aikaisemmin tutuksi tullutta lammilaista talon emäntää, joka myy tilansa tuotteita mansikoista talkkunajauhoihin ja jota on ihan pakko joka toripäivänä käydä tervehtimässä ja tehdä vähäisiä ostoksiani. Häneen tutustuin jokunen vuosikymmen sitten ihan muissa ympyröissä, mutta nykyisin siis voimme toisiamme tervehtiä Hauhon kesätorilla. Hänellä on vuosien ajan ollut apumyyjänä pikkuinen viehättävä tyttönen, lapsenlapsi varmaankin, ja tänä kesänä oli tyttö jo muuttunut nuoreksi neitoseksi.

Hauhon Yrittäjät ry alkoi kohta perustamisvuotensa 1979 jälkeen harkita kesätorin järjestämistä Hauholle. Yritysjohto kierteli oppia ottamassa lähiseutujen kesätoreilla. Yhdistyksen silloinen puheenjohtaja, joka perheineen eräällä kesälomallaan poikkesi vartavasten Gotlannin saarella ja sen pääkaupungin Visbyn torilla katsomassa, kuinka siellä on kesätoria järjestetty, ajoi yhdistyksensä hallituksessa toripäivien perustamisasiaa. Ei varmaankaan ole tarvinnut tätä päätöstä kenenkään katua. Oppia haettiin tietenkin myös kotimaan paikoista, ja niin sitten kesäkuussa 1982 oli Hauhollakin oma kesätori. Ensimmäinen vuosi oli tietenkin hiljaisempi, mutta sen jälkeen joka kesä tuntuu, kuin myyjä- ja ostajamäärät senkun vain kasvaisivat vuosi vuodelta. Meidän kesätoristamme on siis tullut erinomainen pitäjän mainos. Varsinainen kesätoriaika on tältä vuodelta ohi, mutta Hauho-talossa on lehtitiedon mukaan markkinat joka lauantaipäivä elokuun loppuun saakka. Käyttäkäämme tätäkin mahdollisuutta hyväksemme.

Kesän muita tapahtumia on ympäri kotipitäjääni ollut runsaasti. Kaikissa en enää terveydentilani vuoksi ole voinut käydä, esimerkiksi Vihavuoden ihanassa ympäristössä järjestetyt tapaamiset jäivät kohdaltani käymättä, samoin Alvettulan joenrantatapahtuma jäi tänä vuonna väliin. Pari viikonloppua sitten vietettiin Kirkonkylällä Wanhan Raitin vuosijuhlaa ja samalla kertaa myös harjulle rakennetun näkötornin kymmenvuotisjuhlaa. Paikalle tuli tänä vuonna uskomattoman suuri määrä kyläläisiä ja muutakin väkeä, tarjolla ollut hernekeitto ja täytekakkukahvit maistuivat makealle kaikkien suussa.
Sinänsä tämä lauantaisin tapahtuva ehtookellojen kuuntelukokoontuminen on jo vanha tapahtuma. Se on aloitettu ja tullut tavaksi jo ennen sotia, ehkäpä jo 1800-luvun loppuvuosilta saakka. Harjun alueella asuvat muutamat miehet istuivatjo silloin vuoren rinteellä hetken, vaihtoivat hämäläiseen tapaan ajatuksiaan ja lähtivät isommitta elkeittä kotiin lauantaisaunaan. Tämä tapa jatkuu nytkin vielä joka lauantai, vuodenajasta ja säästä riippumatta. Ja nyt sitten kuunneltiin ehtookelloja suuremmalla joukolla.

Muissakin Hauhon kylissä, Eteläisissä, Alvettulassa, Miehoilassa ja Torvoilassa, ehkä muuallakin, on ollut omat tapahtumansa. Ja pikkujouluaika on edessä pikemmin kuin huomaammekaan.

Mitä sitten loppusyksyltä odotetaan? Kansalaisopiston opintopiirit tekevät osansa, ja muitakin yhteisiä kokoontumisia tietenkin on pitkin syksyä ja talvea. Henkistä virkistymistä voi kerätä osallistumalla tapahtumiin, joita Hauholla vielä syyspuolellakin onneksi on. Monelle ikätoverille toivotan jaksamista syksyn ja talven pitkinä viikkoina.
Eräänä viime syksyn kovasti liukkaana päivänä tuli kylällä vastaan tuntemani mieshenkilö, joka tervehdittyään kysyi minulta, onko siellä kyläkujalla yhtä liukasta kuin täällä keskustassa. Vastasin että on kyllä, ihan yhtä varoen pitää siellä aitovierilläkin liikkua. Olen kovasti ylpeä ja onnellinen siitä, että hauholaiset ovat tuttuja ja melkein poikkeuksetta pysähtyvät kyselemään kuulumisia. Kauppareissuun menee aina paljon aikaa, mutta minnepä sitä enää eläkevuosina kiire olisikaan.

Toivotan lukijoilleni hyvää syksyä!
Salme Pohjola

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat