Kolumnit Hauho

Ihmisen paras ystävä

Johanna Heinonen on hauholainen toimittaja ja maatilan emäntä.

Koiraa ei turhaan sanota ihmisen parhaaksi ystäväksi. Koira on itse asiassa niin hyvä ystävä, ettei ihminen sitä aina ansaitsekaan. Tuntuu hämmästyttävältä, että on olemassa eläin, johon ihmisen rakastaminen on ohjelmoitu niin syvälle, että pelkkä katse riittää sille palkkioksi.

Koiramme kuoli kaksi päivää ennen joulua. Labradorinnoutaja Luna oli tullut perheeseemme 9 vuotta aiemmin, nuorimmaisemme ollessa vain puolivuotias. Lapset eivät edes muista aikaa ennen sitä.

Koiraton talo tuntuu tyhjältä, mutta surulle on annettava tilaa. Poikien mentyä nukkumaan googlailin varovasti koirankasvattajia. Jollain aikavälillä tahtoisimme uuden pennun. Kävi ilmi, että niin tahtoi moni muukin. Korona-aika on lisännyt koiranpentujen kysyntää valtavasti. Kennelliitto kertoo, että vuonna 2020 koiria rekisteröitiin yli 8 prosenttia enemmän kuin vuonna 2019. Moni kasvattaja sanoi nettisivuillaan suoraan, että eivät ota enää edes jonoon pennunhaluajia, sillä kyselyjä on niin paljon.

Tuleehan moisesta tietysti lieveilmiöitäkin: jopa viranomaiset varoittelevat, että koiranpentubuumin ovat haistaneet myös pentutehtailijat. Nettipalstat pullistelevat erilaisia rekisteröimättömiä ”mixejä”, joista pyydetään rekisteröidyn rotukoiran hintaa. Söpöillä kuvilla myydään myös pentuja, joiden elämän alku on ollut huono, emoja pennutetaan liian usein, ja pentu saattaa jo valmiiksi olla parantumattomasti sairas.

Hyvä neuvo moisen välttämiseen on käydä kasvattajan luona katsomassa pentuja vähintään kahdesti. Silloin voi varmistua pentujen olosuhteista, emon kunnosta ja monesta muusta tärkeästä asiasta. Kasvattajakin saa käsityksen perheestä, jonne koira on tulossa ja osaa valita pennuista sopivimman. Tarkoitushan on löytää toistakymmentä vuotta elävä perheenjäsen, ei vain ”jotakin pentua”.

Tosin on koiralla itselläänkin sanansa sanottavana näihin asioihin. Löysin kasvattajan hevosihmisten verkostojen välityksellä ja varasimme häneltä urospennun. Kun menin katsomaan pentuja, käveli eräs narttu syliini ja sanoi koiraksi, että tässä on minun ihmiseni. Minä katsoin sitä ja totesin, että tässä on meidän koiramme. En siis ihan tarkkaan pysty sanomaan kumpi valitsi kumman, mutta ensi viikolla tyhjyys vaihtuu pissaralliin, ja hyvä niin.

Johanna Heinonen
Kirjoittaja on hauholainen toimittaja ja maatilan emäntä.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski