Kolumnit Tuulos

Isoäidiltä: Hedelmäkakku ja viskikakku ja mutakakku

Kirsti Häppölä on kirjaihminen Tuuloksesta.

Rakastan kakkujen leipomista. Mitä makeampi sen parempi. Viime aikojen suosikkini ovat olleet mutakakku (lasten mieleen), viskikakku (herrojen mieleen) ja hedelmäkakku (kaikkien mieleen). Voin luetella tässä hedelmäkakun ainesosat. Voita, sokeria, munia, kirsikkatölkin lientä, vehnäjauhoja, leivinjauhetta, kirsikoita, mantelia tai hasselpähkinöitä, kookoshiutaleita. Kiinnostuneet löytänevät teko-ohjeita Googlesta tai soittamalla minulle (tai Vaulalle). Alkuohje on Ritva A.:lta. Kirsikkatölkin liemi antaa kakkuun ihanan karvasmantelin häivähdyksen.

Leipova perheenäiti on taivaan lahja perheellensä. Ikioma teoriani on, että monet nuoret perheet eroavat turhaan sen takia, että eivät saa arkea sujumaan. Siihen ei oikein kouluteta missään, ja hyvää perhemallia ei kaikilla välttämättä ole. Ajattelen haikeudella vanhan kansakoulun ´jatkoluokkia´ tai ´kansalaiskoulua´, joissa opetettiin ihmisiä arjen taitoihin. Jo neljällä alimmalla luokalla (jotka olen itse kokenut) opetettiin paljon ihmissuhdetaitoja, jotka näyttävät olevan hyvän elämän luja pohja. Toisten ihmisten (myös pienten) kunnioittaminen, hyvä reipas käytös, tarpeelliset hyvät tavat. Joka ikinen tarvitsee näitä.

70-luvulla, jonka vanhana ihmisenä muistan hyvin, laastiin roskikseen paljon turhaakin, mutta iso vanhinko oli se, että ”porvarillinen kotikasvatus” julistettiin oikein isoksi synniksi ja häpeäksi. Siihen asti kasvatus hyviin tapoihin ja hyvään käytökseen oli ollut selviö yhteiskunnan joka kolkassa. Kaikki jotka halusivat lapsilleen hyvää, iskostivat lasten päähän hyvän käytöksen ja rehellisyyden tärkeyden. (Entisellä presidentillä Donald Trumpilla ei ikävä kyllä ollut tietoa näistä asioista, ja näimme mihin sekasortoon hän sai kokonaisen ison maan.) ´Hyvä käytös´ ei itse asiassa ole mitään muuta kuin se, että yrittää aina ottaa toisetkin huomioon. Yksityiskohdat ja muodot vaihtelevat maasta toiseen, mutta pääpyrkimys ystävällisyyteen ja huomaavaisuuteen on se mikä merkitsee.

Hymyillään kun tavataan. Vaikka se maskin kanssa onkin vähän vaikeata.

Kirsti Häppölä
Kirjoittaja on kirjaihminen Tuuloksesta.

JK. Olen muuten sitä mieltä, että jos saataisiin aikaan virallinen kansalaiskasvatuskoulutus (pantaisiin hetkeksi sivuun matematiikka ja vieraat kielet), se suojelisi ihmisiä turvautumasta sosiaalisen median sekopäisiin ja vaarallisiinkin ´ohjeisiin´. Jos ihminen olisi saanut lyhyetkin asiantuntijaohjeet esimerkiksi aiheisiin vauvanhoito, kodinhoito, ruuanlaitto, perheen rahatalous, lainat, vakuutukset, vuokrasopimuksen teko, tekstiilien hoito, iltasatujen tärkeys ja merkitys lapsen kehitykselle, ja lapsen kanssa juttelemisen tärkeys vauva-ajasta lähtien – nämä auttaisivat elämää paljon enemmän kuin somen sekalaiset jaarittelut.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat