Kolumnit

Isoäidiltä: Näytelmiä luonnossa

Kirsti Häppölä on kirjaihminen Tuuloksesta.

Kun katsoin äsken ikkunasta vanhan aitan suuntaan, näin ruohikolla erikoisen näyn. Suunnilleen aitan ja talon välimaastossa kyyhötti täydellisessä liikkumattomuuden tilassa iso harmaa eläin. Se näytti puumalta, mutta oli luultavasti Toivoniemen kissa.

Kissa-puuma tuijotti hypnoottisesti pientä oravaa, joka keskittyneesti söi maassa lintulaudalta pudonneita auringonkukan siemeniä. Halusin estää tulevan murhenäytelmän ja koputin lujasti ikkunaan. Kumpikaan eläin ei reagoinut. Menin ulos, ja kun kiersin nurkan ympäri, näin että näytelmän huippukohta oli jo ohi. Kissa-puuma oli kadonnut, mutta pieni orava syleili pelosta jäykkänä harmaata sähköpylvästä parin metrin korkeudella, ja sen häntä sojotti suorana kuin sähköiskun saaneena. Se oli niin kauhuissaan ettei ymmärtänyt pelätä minuakaan, ja tuijotimme toisiamme jonkin aikaa silmästä silmään. Siirryin pois, ja oravaparka jäi sähköpylvääseen rauhoittumaan.

En sinänsä pidä oravista, ne itse syövät pikkulintujen munia ja poikasia, mutta näkemälleni pikkuoravalle toivotan hyvää ja huoletonta kesää.

Vastaavanlaisen näytelmän näin noin vuosi sitten, kun taas vilkaisin keittiön ikkunasta ulos. Punkantiellä vilisti hirveätä vauhtia, kuin pyörivänä rullana, pieni jänis. Keväällisiä poikasia. Sitten katsoin takana olevaan metsänreunaan, ja näin tiellä istuvan ketun. Se katseli etenevää rullaa nyrpeänä ja varmaan harmistuneena. Hyvä lounas siinä livisti karkuun. Ilokseni kuulin myöhemmin, että jänis todella juoksee nopeammin kuin kettu. Se antaa vähän tasoitusta jänikselle, joka on niin monelle isommalle otukselle mainio ruoka.

Pihassani on joka kesä pesinyt ainakin yksi västäräkkipariskunta. Niitten touhukasta elämää on mukava seurata. Mutta yhtenä kesänä näin aamulla, että käytävähiekalla oli selvästi jäänteet yhdestä edesmenneestä västäräkistä. Olin pahoillani tapahtuneesta, mutta edesmenneen linnun puoliso oli aivan epätoivoissaan. Se tepsutti hätääntyneesti pitkin pihaa ja etsi kadonnutta. Jossain vaiheessa se meni saunan ikkunanpuitteelle istumaan, ja mitä se näkikään. Siellä lasin takana oli myös västäräkki! Puoliso oli selvästi jäänyt vangiksi. Yritin selittää linnulle, että se näki ikkunassa vain oman kuvansa, mutta leskiraukka ei uskonut. Se kävi useana päivänä ihmettelemässä asiaa, ja minä avasin sille avuliaasti ovenkin, että se voisi itse tarkistaa tilanteen. Lopulta lintu luovutti, ja lähti toivottavasti etsimään uutta kaveria perhettä hoitamaan.

Hyvin varhain keväällä katselin monena päivänä, kun yksinäinen kurki kävi lähipellolla ahkerasti syömässä. Ajattelin että se raukka on varmaan jäänyt leskeksi ja syö siinä suruunsa. Biologi Heikki korjasi kuvitelmani ja sanoi, että näkemäni lintu ei ole koko ajan sama, vaan siinä esiintyy pariskunta, joista toinen on jo hautomassa munia. Niillä on selkeät ruokailuvuorot ja haudontavuorot. Sopuisa pariskunta siis.

Joutsenet ovat pitkin kevättä tarjonneet meille upeita näkymiä ruokaillessaan pelloilla. Ne nukkuvatkin siinä ruokapöydällään. Ilmeisesti ne ovat matkalla ylemmäs pohjoiseen, ehkä Siperiaan asti, ja odottavat että sikäläiset vedet sulavat. Joutsen on muuten ruumiinpainoltaan painavin lintu joka vielä pystyy lentämään. Näillä ominaisuuksillaan se on aikanaan tarjonnut arvokasta ruokaa tullessaan pohjolaan aikaisin keväällä, kun ruoka on ollut todella vähissä. Luulen että sen takia sitä on pidetty pyhänä lintuna. Pelastajana! Silläpä se on ikuistettu lukemattomiin kalliomaalauksiin.

Syksyisin kaikenlaiset villieläimet tarjoavat meille hienoja näkymiä nauttiessaan sadonkorjuuajan herkkuja. Pihassani on iso, vanha villiomenapuu, johon aina tulee paljon pieniä omenia. Niitä varisee runsaasti puun alle, ja kaurisperheet pitävät niistä kovasti. On uskomattoman hieno näky, kun emokauris ja kaksi vasaa nauttivat omenista syksyisessä aamu-usvassa. Miten Luoja on luonutkin jotain niin siroa ja kaunista kuin kauriinvasa!
Edelleen on nähty, kuinka hirvilehmä on tuonut vasat nauttimaan Veikkolan syksyisestä kaurapellosta. Näytelmä oli kuin harjoiteltu vuorotanssi: kukin eläin vuorollaan jäi pellonreunapusikkoon vartioon, kun kaksi muuta kävi syömässä.

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat