Kolumnit Tuulos

Kaarnikkahillo

Kirsti Häppölä kukkaniityllä.

Kaarnikka eli variksenmarja on ikävällä tavalla ja aiheettomasti väheksytty marja. Täällä eteläisessä Suomessa sitä ei juurikaan esiinny, mutta Lapissa sitäkin runsaammin. Kun yhtenäkin syksynä ruskareissulla käveltiin Kiilopään ylempiä rinteitä, jokseenkin jokaisen vaivaiskoivun juurella kaarnikkaa oli mustana mattona. Se on pieni ja kova marja, jota on helppo pyyhkiä poimurilla kokoon vaikka ämpärillinen. Neulasmaiset lehdet varisevat poimurin rautojen välistä pois.

Myöhemmin luin kirjasta, että kaarnikka on ennen vanhaan ollut kaikkien arktisten heimojen tärkein marja. Alaskasta ja Siperiasta meidän Lappiimme asti. Se on säilynyt hyvin lumihangessa, ja kun kodan asukkaat ovat tehneet maukkaan poronlihakeiton, on käyty lopuksi ottamassa lumivarastosta muutama kourallinen jäisiä marjoja ja heitetty ne kuumaan keittoon. Keiton rasvaa on jähmettynyt jäisten marjojen pinnalle, ja nämä ovat sitten olleet aivan erikoisia herkkupaloja. – Näin kirjassa sanottiin. Arktisten heimojen ihmiset ovat tienneet mitä tekivät. Kaarnikka on samanlaista superfoodia kuin mustikka, ja sen turvin on talvesta varmaan selvitty hyvissä voimissa.

Kun keittää kaarnikoista hillosokerin kanssa hilloa, kannattaa ainakin osa marjoista survoa ensin mokkonuijalla rikki. Hillo on hyvää, vähän mustikkahillon makuista, mutta siinä on hauska pieni havun maku. Maku piilee ilmeisesti marjan kuorissa, koska olen yhden kerran tehnyt kaarnikkajäädykettä, ja se ei maistunut juuri miltään. Olin siivilöinyt kuoret pois, ja mielenkiintoinen maku oli häipynyt saman tien.

Niittykarhussa on taas ollut ilahduttavasti syyslomalaisia. Rimman ja Otson kanssa tehtiin perinteinen metsäretki, ja (märässä metsässä) loimuavan nuotion vierellä viihdyttiin lähemmäs neljä tuntia. Paistettiin lättyjä ja nakkeja. Olin ostanut Tuulosesta uuden halsterin, mutta sitä ei käytetty, kun oli mukavampi veistellä itse puukolla keppi ja kärventää nakkimakkarat siinä. Mirja tuli sitten myöhemmin lomailemaan. Nuoret ovat hirveän nopeita. Ne puhuvat, liikkuvat, syövät ja tyhjentävät astianpesukoneen niin nopeasti että vanhaa ihmistä pyörryttää. Sitten ne yhtäkkiä saattavat jähmettyä täysin hiljaisiksi ja liikkumattomiksi kännyköittensä ääreen. Pitkiksi ajoiksi. — Nukuttiin hyvin pitkiä yöunia, ja luulen, että se oli kaikille hyväksi.

Hyvää talviaikaa. Ollaan toisillemme armollisia. Ja itsellemme.

Kirsti Häppölä
Kirjoittaja on kirjaihminen Tuuloksesta.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski