Kolumnit Tuulos

Karanteenissa II

Marjapensaitten leikkaaminen on ihan parasta voimistelua mitä voi keksiä. Voimasaksien kanssa joutuu kurkottelemaan, kyykistymään, ojentumaan ja kiertymään. Ulkoilmassa. Lisäbonuksena tulee se mielihyvän tunne, kun ajattelee kaikkia ihania tuoksuvia marjoja mitä voimakkaat jäljelle jääneet oksat kesällä tuottavat. Olen tehnyt sen rajoituksen, että en yritäkään ruveta raahaamaan leikattuja oksia polttopaikalle. Nuoret ihmiset ovat sitä varten.

Viime pyhänä täällä jo oli kaksi hauskaa nuorta, jotka tekivätkin paljon hyödyllisiä kuljetustöitä. Veivät esimerkiksi potkukelkat katoksesta aittaan toiselle puolelle pihaa. Kelkkoja käytettiin vain kahtena riemukkaana päivänä kun Punkantiellä oli upea kelkkakeli. Siis kaksi päivää! Olipa kummallinen talvi.

Ne nuoret olivat Mirja ja Eemeli. Olin saanut etukäteistietona sen, että Eemeli on ´söpö´. No olihan poika oikein mukava; musta kihara tukka, ja rauhallinen mutta silti puhelias henkilö. Sotaväen käynyt. Erityisenä ansiona mainitsen, että poika tuntui lukeneen ihan mukavasti kirjallisuutta. He olivat lauantaina olleet Martin perheen mökillä (Heinolan maalaiskunnassa), ja olivat siellä sunnuntaiaamuna nostaneet verkot ja saaneet isohkon kuhan. Mummullekin tuotiin yksi iso kuhafilee, jonka paistoin voissa. Oli hyvää.

Ruuan puolesta pärjäilen karanteenissa hyvin. Naapurit Vaula ja Pia tuovat ystävällisesti minulle ruokaa, ja päiväkävelyllä tapailen muita naapureita. Ei tule niin helposti mökkihöperöksi, kun näkee silloin tällöin ihmisiä muuallakin kuin televisiossa. Olen kyllä uhkarohkeasti ja karanteenia uhmaten tehnyt kaksi retkeä ulkomaailmaan. Yhden kesärenkaiden vaihtoon Lammille (ostin samalla orvokkeja), ja yhden retken Hämeenlinnaan. Ajoin suorinta tietä Palokunnankatua pitkin Goodmanin kellariin, ja menin huivi suun edessä kirjakauppa Suomalaiseen.

Nyt karanteeniaikana olen lukenut tietysti vielä tavallistakin enemmän. Helsingin Sanomat luen aina tarkkaan (paperisena), ja siinä menee kyllä aika lailla aikaa. Mutta siinä lehdessä on niin hyvät toimittajat eri aloilta, että kivahan niitä juttuja on lukea. Kirjoja olen viime aikoina lukenut kolmea kirjaa rinnakkain. Pääluettava on ollut kuuluisan ruotsalaisen aatelissuvun jälkeläisen, Niklas Natt och Dagin kirja ´1794, Elävien haudasta´. Kirja kertoo 1700-luvun lopun Tukholmasta, lähinnä sen alamaailmasta. Kuningas Kustaa III oli ammuttu oopperanaamiaisissa vuonna 1792, ja maa oli aivan sekaisin ja hunningolla. Tukholmaa hallitsi rikollisuus ja väkivalta ja kaikenlainen mädännäisyys. Ylhäisö ja alhaiso olivat yhtä rappiolla. Tästä virkistävästä aihepiiristä Niklas Natt och Dag on kirjoittanut kaksi upeaa ja kauhistuttavaa kirjaa. – Siitä nämä kirjat ovat hyvin mielenkiintoisia, että pinnallinen mielikuva esimerkiksi 1700-luvusta on helposti se, että ihmiset mukamas enimmäkseen kuluttivat aikaa soittelemalla spinetillä Mozartin musiikkia, lukivat hartauskirjoja ja kuuntelivat kirkossa Bachia. Todellisuudessa näin teki vain hyvin ohut yläluokka, johon kuului aatelisia, papistoa, rikkaita porvareita – ja Suomessa rikkaimmat talonpoikaissäätyläiset. Loppu väestä eli usein lohduttomassa köyhyydessä, ja siitäpä se Natt och Dag kirjoittaa.

Kun kirja ´1794, Elävien haudasta´ tuli liian pelottavaksi, tartuin vanhaan, taattuun Sotaan ja rauhaan. Kertoohan sekin toki Napoleonin sodista ja sotaa pakenevista ihmisistä, mutta Tolstoi tekee sen lempeästi. – Sängyssä ennen nukkumista luin Enni Mustosen Ruokarouvan tytärtä. Siinä kaikki ovat kaikille kilttejä, mikä tietysti on oikein. Takuulla rauhoitti.

Kirsti Häppölä
Kirjaihminen Tuuloksesta

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski