Kolumnit Tuulos

Kesäelämää

Kuva: Vesa Kaloinen

Rakas lapsenlapseni Mirja on ollut merellä. Tuuli 15 metriä sekunnissa, ja purjeveneen vauhti kova. Mirjan kaverina oli hänen pikkuserkkunsa Atso, jonka vanhemmat olivat vastikään laittaneet kuntoon veneen moottorin. Moottori oli muuten hyvä, mutta se sijaitsi liian korkealla niin, että se vain vatkasi kevyesti vettä, mutta ei lainkaan kuljettanut sitä. (Kyseisistä vanhemmista toinen, sylikummilapseni, on hiljattain väitellyt tohtoriksi. DI.)

Merenkäynti oli sen verran kova, että rantautuminen hallitusti ilman moottoria ei oikein voinut onnistua. Siinä ne nuoret sitten viilettivät jossain Porvoon takana lujaa yhden ja toisen sataman ohi. Lopulta lähestyi satama, jota saattoi ajatella. Onneksi juuri sillä satamalaiturilla sattui seisomaan neuvokas mies, joka auttoi nuoria lopulta rantautumaan ilman vaurioita. Ei tarvinnut mennä tuulen mukana Viipuriin asti.

Täällä Jokikulmalla kesä on edennyt rauhallisemmin. Köynnösruusu Flammentanz kukkii aivan käsittämättömällä voimalla. Hellepäivän iltana on somaa istua ruusun lähettyvillä siemaillen rauhallisesti Bombay Giniä Schweppes-tonicin kera. Lammin alkoholiliikkeen myyjä kertoi, että ei ollut mitenkään sattumaa, että englantilaiset ruukasivat (brukade) aina Intiassa juoda giniä. Se kuulemma vilkastaa ihmisen aineenvaihduntaa ja auttaa näin kestämään hellettä. – Joskus tästä arvokkaasta tiedosta on siis hyötyä myös Suomessa. – On myös muistettava, että Englannin kuningatar Elisabet ja hänen äitinsä, 102-vuotiaaksi elänyt kuningataräiti, ovat pitäneet tapanaan juoda joka päivä tilkan giniä. Vain terveydeksi.

Kirsti Häppölä (oik.) ja Päivi Kaloinen. Kuva: Vesa Kaloinen

Eräässä talossa Jokikulman naapurustossa on tullut hyväksi tavaksi pitää näihin aikoihin kesää Appostensyöntikutsut. Apposethan tarkoittavat sitä, että otetaan iso määrä peltoherneen palkoja. Keitetään ne isossa kattilassa runsaan heinäsuolan eli merisuolan kanssa kypsiksi, ja nautitaan voisulan kera. Voisulassa uitettu palko vedetään etuhampaitten välistä niin, että kaikki pehmeät osat ja myös herneet jäävät suuhun. Nam.

Muistelin haikeana, kuinka olen lapsena naapurissa Lyylin ja Nestorin luona nauttinut vastaavia herneitä. Lyyli oli taitava valmistamaan sekä sahtia että talkkunajauhoja. Talkkunajauhojen teko ilmeisesti aloitettiin sillä, että keitettiin saunapadassa peltoherneitä ja kauraa. Tässä vaiheessa meitä lapsia istui aika rivi siellä saunan lauteilla, ja söi ahmien näitä pehmeitä herneenpalkoja. Luulen, että Lyyli laittoi tämän tietäen pataan aika paljon ylimääräisiä herneitä.

Ihmettelen kovasti, miksi lehtien ruokatoimittajat eivät ole tehneet hienoa loppukesän trendiä näistä ihanista apposista. Niitä on yhtä hauska syödä kuin rapuja, ja melkein yhtä suttuista. Rapuja on syöty Suomessa 1500-luvulta alkaen, ja olen varma että myös talkkunajauhoja on tehty peltoherneistä ja kaurasta vähintään yhtä kauan. Ja syöty niitä herneenpalkoja. Voisulan kanssa.

Kirsi Häppölä
Kirjoittaja on kirjaihminen Tuuloksesta.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski