Kolumnit

Kesälaitumia

Lauantaina kajahti taas Suvivirsi koulujen juhlasaleissa. Hauho ei ollut poikkeus; jo joutui armas aika ja suvi suloinen. En tiedä liittyykö mihinkään muuhun juhlaperinteeseen niin vahvaa toivon ja uusien alkujen latausta kuin Suvivirteen. Koululaisten mielet täynnä odotusta kesälomasta, maajussien mielet täynnä odotusta tulevasta kasvukaudesta.

Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon. Kesälaitumille säntäsivät koululaisten lisäksi lehmät. Laki vaatii kytkettyinä pidettäville eläimille laidunnusta, pihatoissa se ei ole pakollista. Meidän tilamme kaikki eläimet kuitenkin laiduntavat, koska mielestämme lehmät kuuluvat laitumelle, määräsi laki eli ei. Ja onhan kotieläinten laidunnus tärkeää myös monille linnuille ja hyönteisille!
Lypsylehmämme pääsevät vapaasti kulkemaan laitumelle ja takaisin navettaan sen mukaan, miten itse haluavat: automaattinen lypsyjärjestelmä toimii kellon ympäri. Hiehot eli nuoret, poikimattomat lehmät, viettävät koko kesän pellolla.
Taas niityt vihannoivat, ja laiho laaksossa. Laidunkausi vaan uhkaa jäädä puolitiehen, jos kohta ei sada vettä ja ihan kunnolla. Joka paikka on niin kuiva, että ritisee. Ensimmäinen säilörehusato on jo tehty, ja kuivuus meinaa polttaa sängen karrelle, jolloin toinenkin sato jää heikommaksi. Laitumetkin kärsivät, kun kasvusto kuivuu käsiin. Ei ole vuodet veljeksiä, viime vuonna satoi kahden vuoden edestä ja tänä vuonna ei näköjään lainkaan.
Laitumellelaskuun liittyy vielä yksi hauska paradoksi. Joka kevät on yhtä ihanaa saada eläimet ulkoistetuksi pelloille, eivätkä eläintilat meinaa tyhjentyä millään riittävän nopeasti. Ja mikä autuus, kun kaikki vihdoin ovat laitumella turpa maassa! Kuitenkin aivan yhtä ihanaa on saada syksyllä eläimet kerättyä kuraisilta laitumilta takaisin navettaan, jokainen omalle paikalleen, ja arki taas rullaamaan.
Mutta vielä siihen on monta lämmintä ja hidasta päivää! Onni yksillä, kesä kaikilla.

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat