Kolumnit

Oikea lääkitys puutarhakuumeeseen!

Virpi Kukkonen on Keski-Hämeen kesähauholainen kolumnisti Vitsiälästä.

Kuulun siihen porukkaan, joka tuntee keväisin suurta vetoa puutarhamyymälöihin oitis, kun pienikin pilkku sulaa maata ilmestyy pihapiiriin. Onhan minulla suuret suunnitelmatkin olemassa; takana pitkä talvi pelkkiä puutarhaunelmia perustuen alan lehtiin. Minulla ja hengenheimolaisillani on joka kevät sama sisäinen kutsu tuoreen mullan tuoksuessa ja siemenkatalogien tipahdellessa postiluukuistamme. Lisänä ovat ihastuttavat taimimyymälät uutuuksineen. Eikä tässä vielä kaikki, kuten hyvä mainos kertoo. Tarjosihan tämä kevät minulle ja kaltaisilleni lisäksi loistavat puitteet toteuttaa kaikenlaista jo varhaisessa vaiheessa. Sää helli ja takuuvarma mieluinen syntymäpäivälahja itselleni oli kuorma ”sitä itseään”.

Hauholaismummuni opetti minulle aikoinaan ”maahenkisyyttä”. Mitä se sitten olikaan lapsen mielessä? Varmaan muistoissani päällimmäisenä oli kasvimaan kitkemistä, nokkosia ja ympärillä pörrääviä paarmoja hyttysten lisäksi. Muistan kyllä porkkanoiden ihanan maun suoraan pellosta poimittuna. Vähän pyyhkäistiin multaa pois ja ei kun syömään. Eihän puhdas multa mitään tee!
Muistot kultaantuvat, sanotaan. Sillä se puutarhakuume lähtee millä tuleekin. Aamuiset hetket tapahtuvat suunnittelun parissa, päivän puuhastelu ja illalla kierros tehtyä työtä ihailemassa. Mietin ammattitaustani kautta sitäkin, mikä meitä hoitaa ja tuottaa iloa. Psykiatrisessa hoitotyössä on käytetty joskus puutarhaterapiaa yhtenä hoitotyön välineenä. Siitä löytyy kaikille aisteille jotakin. Puutarha hoitaa ja tarjoaa lohtua. Puutarhanhoidossa oppii paljon luopumisesta, mutta se antaa ennen kaikkea toivoa. Uuden kasvun myötä saamme toivoa tulevasta.
Puutarhat, olivatpa ne kooltaan millaisia tahansa, tuottavat iloa ohikulkijoillekin. Aistimme tuoksut, näemme värit, näemme myös puutarhassa tapahtuvat muutokset vuodenaikojen vaihtuessa.
Täynnä kukkia oleva omenapuu, sammalleimu, punaiset tulppaanit lemmikkipellossa sekä muut ihanuudet tuottavat ilon sykähdyksen varmasti jokaiselle.
Kuunnellessa meitä ”hurahtaneita” saa käsityksen myös puutarhanhoidon merkityksestä tekijälleen voimaannuttavasta ja hyvää mieltä tuottavasta puuhastelusta. Meillä on yhteinen ”kieli”, puutarhahenkisyys. Vain tähän vihkiytynyt tietää, miten joku asia meihin vaikuttaa. Vaikkapa se, että pihalleni tulivat ensimmäiset lehtikotilot.
Palkitsevaa on aina nähdä kasvun ihme – tapahtuipa se sitten puutarhassa tai ihmisessä.

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat