Kolumnit Lammi

Puhutaanpas hetki kestävyysurheilusta

Mika Virtanen

Juoksulenkki lähtee juuri siten kuin sen vuosien jälkeen odottaakin lähtevän. Sattuu. Keuhkot ovat tulessa ja tuntuu kuin siellä kurlaisi verta. Nielussa tuntuvasta veren mausta päätellen varmasti kurlaakin. Kärsimysnäytelmän taustakangas on kuitenkin kaunis. Nupullaan oleva päivä piirtää taivaanrantaan turkoosia pienellä ripauksella oranssia. Päivästä tulee upea, kunhan aurinko nousee. Tämän huomaan kuitenkin vasta seuraavana aamuna auton ikkunasta. Tänään keskityn eloonjäämistaisteluun.

Sitten löytyy rytmi. Tasainen jumputus kuin kerrostalotyömaan paalutuskone tai Kotiteollisuus- yhtyeen säkeistö. Hetken tuntuu jopa hyvältä ja katse hakeutuu ahnehtimaan metrien sijaan satoja metrejä tossujen nieltäväksi. Ja näkee edessään mustan pisteen, joka saa askel askeleelta lisää muotoja paljastuen lopulta ihmiseksi ja koiraksi.

Ajatukset pukevat hetkessä päälleen Suomi-verkkarit. Onko mies vai nainen, nuori vai vanha? Kehtaako sitä ohittaa? Jos se on tuttu, niin pitääkö pysähtyä, vaikka ei halua? Voiko sitä härskisti katsoa, kun juoksee ohi vai katsoako vain suoraan eteenpäin? Mutta jos katsoo vain eteenpäin niin voiko sitä tunnistaa? Jos juoksee tutun ohi tervehtimättä, niin kylillä pidetään ylimielisenä. Jos taas katsoo ja onkin tuntematon, niin pidetään outona hiipparina ja kyttääjänä. Onko minulla tuttuja koiraihmisiä? Kyllä. Onko tutuilla koiraihmisillä tuollaista takkia? Helvetistäkö minä sen tässä vaiheessa voin tietää, kun hiki valuu silmiin ja paksut lasketteluhanskat on niin kovat, ettei niillä kehtaa pakkasesta sierettynyttä naamaa pyyhkiä.

Hetki hetkeltä puuskutan kohti väistämätöntä, vaikka mieluummin poikkeaisin tieltä ja painaisin pellon yli metsään. Ymmärrys vauhdin puutteesta kolahtaa vasta hyvin lähellä ohitusta. En mitenkään voi hölkätä näin hiljaa. Siinähän mentäisiin rinnakkain lähes kymmenen metriä. Kiusallista. Mutta riittääkö rahkeita irtiottoon? Ja miten pitkään pitäisi esittää maileria, ettei ohitettava huomaa vauhdin myöhemmin hidastuvan? Mitäs jos katkean ja joudun siirtymään kävelyyn heti ohituksen jälkeen? Oksentelen lumihankeen ja pyydän rouvaa ystävällisesti tilaamaan minulle taksin?

Päädyn portaattomaan vauhdinsäätöön. Lisään iskua vasta vähän ennen h-hetkeä ja löysään pikkuhiljaa. Mielikuvittelen näyttäväni urheilulliselta. Kohdalla yritän hallita hengitystäni. Luon illuusion, yritän myydä menevää ja lennokasta.

Ja sitten se on ohi, mutta suomalaisuus ei ole. Roolit vaihtuvat. Mietin mitä hän miettii ja hän miettii mitä minä mietin. Ja tämän arkipäiväisen kohkaamisen ympärillä hämäläinen maalaismaisema suorastaan hymyilee. Se vähät välittää ihmisen turhamaisuudesta, mutta päivästä se muovailee kertakaikkisen kuulaan.

Mika Virtanen
Kirjoittaja on lammilainen yrittäjä.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski