Kolumnit Tuulos

Uskonto ja kauneus

Kirsti Häppölä on kirjaihminen Tuuloksesta.

Säveltäjämestari Jean Sibelius on kirjoittanut näin: ”En käsitä, kuinka ihminen voi elää ilman uskontoa. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä selvemmäksi käy, miten tavattoman vähän oikeastaan tiedämme. Mysteeriot kasvavat yhä suuremmiksi.”

Mysteereitä eivät vielä ajatelleet poikani Mikko ja Martti kun he alakouluikäisinä miettivät sivumennen elämän tarkoitusta. Mikko sanoi elämisen ydinasiaksi täsmällisesti: ´syödä´, Martti taas levitti kätensä ja totesi riemullisesti: ´elää´! – Lääkärin ja laskuvarjojääkärin kommentit. Mutta mysteerit tulevat väistämättä vähä vähältä vastaan, kun ikää ja elämänkokemusta karttuu. Ei sille mitään mahda.

Minä olen tullut siihen tulokseen, että elämän sekavuudessa ja sähläämisessä uskonto ja kauneus ovat joka tapauksessa peruselementtejä. Erilaiset uskonnot ovat kaikki aina pyrkineet antamaan osviittaa siihen, miten hyvä elämä pitäisi elää. Ja yrittävät myös selvittää niitä kiistattomia mysteereitä. Kauneus taas on elementti, joka rajattoman monissa muodoissaan, aineellisissa ja aineettomissa, tekee elämän elämisen arvoiseksi. Ilahduin tavattomasti kun luin lehdestä, että Gustav Klimtin (kuuluisa taiteilija 1900-luvun alusta) taideteoksesta on Lontoossa Sothebyn huutokaupassa maksettu viisikymmentä kuusi (56) miljoonaa euroa. Parasta oli se, mitä teos esitti. Se ei ollut mikään kantaa ottava metallikuvio, vaan taulu esitti kukkia. Kukkivia unikkoja, päivänkakkaroita ja ruusuja. Siis jotain sielua hivelevän kaunista.

Mitä tulee uskonnon merkitykseen arkielämässä, oli mielenkiintoista lukea Helsingin Sanomista juttu Luodon (Larsmon) ruotsinkielisestä kunnasta Pohjanmaalla. 5 500 asukasta ja täystyöllisyys. ”Oma työpaikka on aina parempi kuin tukien nosto”, sanoo kunnanjohtaja. Osa käy töissä muissa kunnissa, mutta omassakin kunnassa on paljon työpaikkoja. ”Vahva yrittäjähenki, luja työmoraali, ja matala kynnys oman yrityksen perustamiseen”, sanoo kunnanjohtaja edelleen. Muutenkin luotolaiset ilmeisesti elävät elämäänsä ihan tyytyväisinä.

Luoto on Suomen lestadiolaisin kunta. Uskonto näyttäisi tukevan pyrkimystä hyvään elämään.

Mitä vanhemmaksi minä tulen, sitä paremmin viihdyn kirkossa. Mikäs on viihtyessä, kun ympärillä on seinät, jotka ovat suojanneet esi-isiä jo viidensadan vuoden ajan. Ja vaikka olen vanha, elänyt monimutkaisen elämän ja lukenut hirveän määrän erilaisia kirjoja, saan liturgiasta, raamatunteksteistä ja saarnasta aina jotain uutta ajateltavaa. Aina löytyy jokin uusi näkemiskulma. Ja sehän se virkistää ihmistä henkisesti. Mutta mysteereihin en sen kummemmin kajoa: On todella niin mahdottoman paljon sellaista, mitä viisain ja oppineinkaan ihminen ei vaan voi tietää. Eivät edes tähtitieteilijät. Tai Sibelius.

Kirsti Häppölä

Kirjoittaja on kirjaihminen Tuuloksesta.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat