Pääkirjoitukset Keski-Häme

Jaakobin ääni ja Eesaun kädet

Merja Hirvisaari on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Hämeenlinnan maaseutuohjelmassa sanotaan, että maaseudun hyvä arki edellyttää alueiden elinvoimaisuudesta huolehtimista eli hyvän elämänlaadun, asumisen ja yrittämisen turvaamista.

Se on varmasti totta. Tämän vuoden talousarviossa sanotaan, että pitäjiä kehitetään ensisijaisesti pääkeskuksiensa varassa nykyisillä asemakaava-alueilla ja palvelutoimintojen uudelleenjärjestelyihin varaudutaan palveluverkkosuunnitelman mukaisesti ja mahdollisia maankäytöltään vapautuvia alueita pyritään osoittamaan asuinkäyttöön.

Mitähän se on suomeksi? Näin kyynikon silmiin teksti näyttää siltä, että toimenpiteitä pitäjien kasvamiseksi ei edes suunnitella, ja että palveluiden karkaamista kantakaupunkiin ennemmin edistetään kuin estetään.
Eihän mutkia näin suoriksi voi oikoa. Vai voiko?

Työskentely uutisten taustojen tarkistajana ja faktatietojen etsijänä julkisen tiedottamisen auringonpaisteisilta kukkakedoilta on jo monesti osoittanut, että journalistinen vaatimus totuuteen pyrkimisestä ei kuulu julkishallinnon ykkösprioriteetteihin.

Se on inhimillistä. Eipä kukaan meistä halua itsestään kertoa ikäviä asioita julkisuuteen. Asiat ovat kesken, parannusta saattaa olla ihan kohta luvassa, ja emmehän me juuri koskaan ihan tarkoituksella pahaa toisille tahdo. Eikö niin? Vankilat ovat aina olleet täynnä syyttömiä ja hyvät tarkoitukset ovat aina reunustaneet polut keskelle rumimpia petoksia.

Mikä neuvoksi? Poliitikot ovat jo oppineet, että melkein mikä tahansa valhe menee lopulta läpi, jos sen tarpeeksi usein toistaa. Viestinnän ammattilaiset opiskelevat korkeakouluissa niitä keinoja, millä valehtelu näyttää uskottavimmalta, ja millaisilla lauserakenteilla vaikeat asiat, silloin kun niistä on ihan pakko kertoa, saadaan näyttämään omalle itselle, yritykselle, puolueelle ja aatteelle vähiten haitallisilta.

Kun lakeja säätävän eduskunnan lakivaliokunnassa työskentelevä kansanedustaja kehtaa sanoa kameralle, ettei tiennyt tulojen pimittämisen olevan laitonta, tuntuu totuuden tulevaisuus melko toivottomalta.

Pitäisikö luovuttaa? Muuttuisiko maailma paremmaksi, jos kertoisimme vain positiivisia uutisia? Pitäisikö lopettaa perinteinen media ja antaa kauppiaitten kertoa kaikki uutiset ”ilmaiseksi”?

Ei tietenkään pitäisi. Ihmisen kyky valehdella oman edun tavoittelemiseksi on muinaisten tarinoitten valossa yhtä vanha kuin ihminen itsekin. Jaakobin äänellä esitellyt Eesaun kädet näkyvät muun muassa niissä korulauseissa, joilla kirjoitetaan maaseutuohjelmia valtionosuuksien edellyttämistä kansalaiskuulemisista.

Toisinkin voisi olla. Uusi maaseutuohjelma on työn alla. Toivottavasti se näkyy ja tuntuu myös tulevissa talousarvioissa nykyistä konkreettisemmin – ja rehellisemmin.

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat