Pääkirjoitukset

Kenen maailma tämä on?

Merja Hirvisaari on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Minä on aina ollut maailman mielenkiintoisin puheenaihe. Isolle osalle ihmisistä tulee toisen tarinaa kunnellessaan mieleen vain se, mitä he itse seuraavaksi voivatkaan kertoa vastaavanlaisesta tilanteesta omassa elämässään. Toisen tarina toimii vain näyttämönä oman kokemuksen kertaamiselle. Tapa on niin yleinen, että harva edes tajuaa mitätöivänsä toisen kokemusta näin toimiessaan.

Silmiini osui sitaatti Dalai Lamalta, joka koski tätä samaa asiaa: Kun puhut, toistat vain sitä minkä jo tiedät. Jos kuuntelet, voit oppia jotain uutta.
Ihminen on aina ollut hakoteillä luodessaan käsitystään itsestään. Rehellisyys itselle omista virheistä on niin vaikeaa, että mieluummin vihaamme niitä ihmisiä, joilla on omia vikojamme, kuin myönnämme ne itsellemme.
Yllättävän moni todella ikävä ihminen luulee olevansa jotain erityistä, ja ainakin parempi kuin ne kaikki muut, jotka ovat sivistymättömiä, tyhmiä, narsisteja, rasisteja, kommunisteja, globalisteja, kukkahattuja, hedonisteja, juppihippipunkkareita ja kaikkea sitä, millä sanalla juuri nyt on muodissa haukkua niitä, jotka ovat eri mieltä kuin minä. Siis väärässä, eikö niin?
Olet varmaan ainakin kuullut, että sosiaalinen media auttaa sinua valehtelemaan itsellesi. Se ei kuitenkaan tee sitä auttaakseen sinua olemaan parempi ihminen, vaan sen ainoa tavoite on saada sinut addiktoitua suuruudenhulluun harhaluuloon itsestäsi, koska kun ihailet aiheetta itseäsi, ostat myös enemmän sellaista, mitä oikeasti et tarvitse.
Ole uskomatta, mutta markkinamiehet tietävät sinusta jo aika paljon muutakin sellaista, mitä sinä vielä et.
Ihmisistä on tullut avoimesti ilkeitä, koska liian monella on nyt tarkasti laskettujen algoritmien luoma illuusio siitä, että maailma kuuluu vain hänelle ja hänen totuudelleen. Muita vaihtoehtoja ei suvaita.
Somen egoa pönkittävä endorfiini ei lisääkään välittämistä, jakamista, iloa ja rakkautta, vaan riitaa, omahyväisyyttä ja rajua reviiritaistelua.
Mutta mitä sitten? Oliko ennen muka paremmin, kun oltiin vain selän takana ilkeitä?
Pata kattilaa soimaa ja musta kylki on kummallakin. Nokivanat sormissani pyyhkäisen sinunkin poskeasi ja sanon: sinun on tämä maailma. On se. Mutta minunkin se on. Ja jos me olemme niin tolkuttoman tyhmiä, että emme tätä oivalla, emme me mitään parempaa maailmaa ole ansainneet – emmekä saa sitä aikaan.

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat