Pääkirjoitukset

Kuka minä olen?

Maria Ilonen on Hämeenlinnassa asuva, Hauholla kesämökkeilevä freelance-toimittaja, joka opiskelee Helsingin yliopistossa folkloristiikkaa, viestintää ja museologiaa.

Minulla on tapana miettiä kaikenlaista ihan hullua ja toisinaan ihan pohdinnan arvoistakin.

Autolla ajellessa maisemat ja vastaantulijat ja oman pään sisäinen maailma johdattavat joskus ihan käsittämättömiin ajatuskulkuihin. Taannoin mietin ihan tosissani, että kuka minä oikeastaan olen. Muistan edelleen nimeni ja alituisesta hajamielisyydestäni huolimatta ei ole vielä totaalinen muistinmenetyskään iskenyt. Toisinaan on vain pohdittava omaa minuuttaan ja sitä, kuka minä olen. Kuka sinä olet?

Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän kiinnostavat omat juuret ja menneisyys. Millaisten ihmisten perimä vaikuttaa juuri minussa ja mistä olemme tulleet ja miksi olen ehkä juuri tällainen. Kun tänä vuonna on kulunut sata vuotta Suomen sisällissodasta, moni on selvitellyt kadonneiden sukulaisten kohtaloita. Toiset ajattelevat, että mitä niitä vanhoja kaivelemaan. Toki saa ajatella kuinka vain haluaa. Silti uskon, että tuntemalla omaa menneisyyttään, sukulaistensa vaiheita tai esi-isiensä kohtaloita, voi oppia itsestäänkin jotakin. Ainakin elämästä.

Ihan tässä hetkessäkin on hyvä välillä pysähtyä miettimään, kuka minä olen. Kun tarkemmin ajattelin, ei se kysymys ollut lainkaan hullu tai turha. Jotkut mennä porskuttavat elämässä sen enempää miettimättä, vaihtavat lennossa parisuhteesta toiseen, työpaikasta toiseen, muuttavat asuinpaikkaa hetken mielijohteesta. Useamman polven perihämäläisine sukujuurineni olen aina nauranut ajatukselle hitaista ja hiljaisista hämäläisistä. Ei minua ole moni sellaiseksi uskonutkaan, kun välillä puhetta pulppuaa aivan liikaa ja toisinaan toimin ennen ajatusta. Mutta Hämeessä olen pysynyt ja lähes koko ikäni ja miettinyt olen muidenkin edestä. Jahkaillut, hämmästellyt ja jossitellut, isojen päätösten ja suuntaviivojen kanssa edennyt hyvin hitaasti. Ehkä se hämäläisyys ilmenee näin.

Uuden alan opiskelu ja ammatin vaihto esimerkiksi tapahtuivat pitkän harkinnan ja mutkikkaan tien kautta. Lopputulos oli hyvä. Välillä on hyvä miettiä, mitä elämässään haluaa ja mihin suuntaan aikoo mennä. Joskus ne kauan harkitut unelmat ja muutokset toteutuvat. Vaikka uskoisi kohtaloon, on sitäkin välillä tökittävä oikeaan suuntaan. Itsensä kanssa ihminen viettää eniten aikaa, itseensä on hyvä tutustua vähän paremmin, kysyä itseltään säännöllisin väliajoin: kuka minä olen?

 

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat