Pääkirjoitukset Keski-Häme

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!

Merja Hirvisaari

Osaako kukaan kertoa minulle, miksi Evolle eivät muka mahtuisi ihan kaikki ne tahot, jotka siellä jo nyt ovat ja toimivat, ja vielä kaupan päälle se kansallispuistokin?

Voi miten noloa on meille kaikille, jos tämänhetkinen kalpojen kalistelu onkin ihan vain sitä, miltä se nyt ikävästi näyttää: valtataistelua. Voisin vaikka vannoa, että Kotisten suojelualueen aarniometsän puita ei voisi vähempää kiinnostaa se, mikä puolue juuri nyt on minkäkin ministeriön johtopallilla. Nykyisistä eduskuntapuolueista ei yksikään ollut edes olemassa silloin, kun Evolle perustettiin metsäopisto vuonna 1862.

Se varmasti puitakin kiinnostaa, että mitä niiden juurilla tulevina vuosina tapahtuu. Onhan tutkittu faktaksi, että ne aistivat hajuja, makuja ja jopa ääniä, ja tunnistavat lajitoverinsa. Juurtensa välityksellä puut jopa avustavat toisiaan pumppaamalla ravinteita hädässä oleville kavereille.

Kaveria ei jätetä -mentaliteetti ei Suomessa ole ihmisten keskuudessa ollut viime aikoina kovin suuressa huudossa. Ehkä kannattaisi hetkeksi pysähtyä ja yrittää nähdä se kuuluisa metsä puilta?

Evon aarniometsän vanhimpia puita arvioidaan 300 vuoden ikäisiksi. Asutustakin on Evolla ollut ainakin jo 1300-luvulla. Ihminen ja metsä ovat täällä aina ruokkineet toisiaan. Ihminen on aina ollut liian ahne. On selvää, että luontoa on meiltä suojeltava. Silti on mielestäni ensiarvoisen tärkeää suojella myös ihmisen ja luonnon yhteistä taivalta – ja jokamiehen oikeuksia. Ilman ihmisen käden kosketusta Evon luonto ei olisi sitä, mitä se nyt on. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa metsäopiston satavuotisen kulotusjatkumon alueelle tuomat lajit.

Kun Evon metsäopistoa perustettiin, pelättiin metsän loppumista, koska puuta tuhlattiin silloin surutta. Vuonna 1856 keisarillinen senaatti hyväksyi päätöksen Evon kruununpuiston perustamisesta metsäalueiden säilyttämiseksi. Vaikka metsänvartijat alun perin tulivatkin Evolle suojelemaan kruunun omakseen ottamaa omaisuutta, heidän työnsä oli lopulta myös metsän kasvun suojelua, ja metsäopiston työnä oli metsän tuottavan hoidon opettamisen ohella myös metsän arvostuksen opettamista. Ja se työ on tuottanut hedelmää. Ensimmäistä luonnonsuojelualuetta Kotisten alueelle ehdotettiin jo 1920-luvulla.

Jos Evon metsissä on satojen vuosien ajan pystytty elämään sekä luontoa hyödyntäen että sitä kunnioittaen, pitäisi sen toki olla mahdollista vielä tänäänkin. Ellei meillä ole aivan umpisurkeita päättäjiä juuri nyt, Evon metsät ovat jäljellä vielä sittenkin, kun kukaan meistä ei enää ole. Tuhansien hehtaarien alueelle mahtuvat kyllä jatkossakin niin metsäopisto ja sen historiallisesti arvokas miljöö opetusmetsineen, kuin suojelualueet, retkeilijät, metsästäjät, kalastajat ja partiolaiset – jos ei tärkeintä ole se, kuka saa päättää vaan se, mitä päätetään.

Merja Hirvisaari
Kirjoittaja on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski