Pääkirjoitukset

Minä olen tyttö

Merja Hirvisaari on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Olen niin vanha, että synnyin siihen ihmeelliseen ajanjaksoon, kun tytöt saivat olla tyttöjä ja pojat poikia. Olen saanut kasvaa isoksi (pun intended) maailmassa, jossa pojat ovat ritareita ja tytöt neitoja, joita pelastetaan pulasta. Kiitän Luojaani, että olen myös niin vanha, ettei minun enää tarvitse yrittää olla mitään muuta. Minä olen nimittäin aika usein pulassa.

Minulla ei ole ollut koskaan minkäänlaista mielihalua purkaa mitään osiin vain nähdäkseni, miten se toimii. Minulle on aina vallan hyvin riittänyt se, että se toimii.
En lainkaan kavahda ajatusta, että minulle avataan ovi tai painava kassi kannetaan puolestani. Päinvastoin. Istun oikein mielelläni odottamassa autossa niin kauan, kunnes herrasmies kävelee auton ympäri ja avaa minulle oven. Ne ovat painavia, auton ovet. Kaikki herrasmiehet sen tietävät.
Onhan tyttöydessä ikäviäkin puolia, mutta en juuri nyt keksi yhtään, että mitä. Siihen nimittäin liittyy sekin ihana asia, että en ole koskaan pessyt autoa enkä tietenkään vaihtanut mitään renkaita. Enkä todellakaan ole tappanut enkä perannut yhtään kalaa (tai kaurista). Yäk. Ja ainoa tapa, millä saan tukkeutuneen viemärin auki, on ottaa apuun joku putkimies, jos eivät sooda ja etikka auta.
Vanhassa lorussa sanotaan, että tytöt on tehty sokerista, kukkasista ja kanelista ja pojat etanoista, sammakoista ja koiranhännän tupsukoista. Minkäs minä sille mahdan.
Enkä kyllä todellakaan ole aikeissa luopua saavuttamistani tyttöyseduista. Tarjolla olevissa vaihtoehdoissa ei ole jäljellä mitään siitä glamourista, mitä minä saan tyttönä kokea. Mutta en minä kyllä myöskään odota kenenkään näkevän tyttöyttä minun tavallani. Pistä siis silmät kiinni, jos kauhistuttaa, mutta älä vie minulta oikeutta nauttia siitä, mitä olen.
Vain olemalla tyttö saan kokea sen, miten suurta ja kaunista on ihailla juuri sitä poikaa, joka haluaa vielä näin vanhanakin nähdä minut tyttönä ja kauniisti kohtelee minua sellaisena. Eikä hänessä kyllä ole enää jälkeäkään etanoista ja muista poikien valmistusaineista, suusta saattaa kyllä joskus vielä tulla sammakoita. Ehkä pienet pojat poistuvat miesten sisältä yhtä hitaasti kuin vanhanaikaiset tytöt meistä vanhoista naisista.
Mutta voi pojat miten onnellisiksi me tytöt tulemmekaan, kun astumme ovesta ulos pitkän työpäivän päätteeksi, ja pihalla odottaakin yllätyksenä vastapesty auto, jossa on ihan upouudet kesärenkaat ja kiiltävät kesävanteet alla! Voi sitä riemun määrää, kun talven nastojen jälkeen matkanteko onkin pehmeää keinuntaa, ja elämä on niiiiiiiiin ihanaa ilman likaisia käsiä tai katkenneita kynsiä. Kiitos pojat!

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat