Pääkirjoitukset

Mistä rahat?

Merja Hirvisaari on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Viikonvaihteen vierailulla käymäni keskustelu kääntyi EU:n Suomelle maksamiin tukiin, koska keskustelukumppanina oli ihminen, joka on tehnyt pitkän työrupeaman virkamiehenä Brysselissä. Hänen värikkäät muistelunsa Suomen edustajien esiintymisistä ja työn laadusta eivät ole kaikki painokelpoisia, eivätkä sellaisenaan paikallislehteen edes kuulu, mutta hauska niitäkin oli kuunnella. Merkittäväksi oman työn kannalta keskustelun teki kuitenkin se, että Hämeenlinnan kaupunki on juuri siirtymässä uusiin ekosysteemeihin, joiden jokaisen tehtävänä on kansallisen ja kansainvälisen rahoituksen hakeminen toiminnalleen.

Ystäväni vakaa näkemys oli nimittäin se, että Suomi hakee EU:lta liian vähän rahaa ja näkee liikaa vaivaa hakemusten laatimisessa. Muista maista uskalletaan hänen mukaansa hakea, ja hakemusten suuren määrän avittamana myös huomattavan paljon saadaan, rahoitusta mitä ihmeellisimpiin projekteihin mitä kummallisimmilla perusteilla. Siinä mielessä täytyy toivoa, että Hämeenlinnan ekosysteemit ja myös rahoituksia kanavoivat Leader-ryhmät ja Ely-keskukset intoutuvat luoviksi ja todellakin saavat alueelle uutta rahaa myös EU:sta.

Hyvä esimerkki EU-rahoituksesta vähän pienempäänkin tarpeeseen on vaikkapa Saksassa Trierin kaupungissa saatu 70 000 euron rahoitus Saksan ensimmäiseen miehille suunnattuun kauneussalonkiin. Start-upilla saatiin töitä kahdelle ihmiselle. Kannattaa surfailla parempia ideoita ja lisää uskoa oman rahantarpeen tyydyttämiseen; kaikki myönnetyt hankerahat ovat julkista tietoa.

Oma tarinansa on toki sekin, että yhteiskunnassa yhä useammin ratkaisu rahapulaan on vapaaehtoistyön lisääminen ja kaupungin ainakin moraalisten velvoitteiden maksattaminen hartiapankeilla. Se ei kuitenkaan ole tämän ajan keksintö, kansan karttuisa käsi on pelastanut monessa pulassa, ja ilman yhdessä tekemisen innostusta meillä ei olisi edes niitä seurojen taloja, joiden kunnostukseen yhdistykset voivat nyt hakea EU-rahoitusta. Sinänsä kuvaavaa tässä kurjuuden kollektiiviseksi tekemisessä on kuitenkin se, että nyt myös valtio osaa ottaa yhä enenevässä määrin talkootyön verotettavan tulon piiriin; yhteiskunta teetättää työnsä vapaaehtoisilla ja laittaa heidät vielä maksamaan siitä ylimääräistä veroa.

Toisaalta on myös totta se, että parhaat asiat syntyvät yhdessä tekemällä, ja joukkohenki on saanut suoranaisia ihmeitäkin aikaan. Voi olla, että meille kaikille tekeekin hyvää se, että yhteiskunnassa yhä vähemmän on niitä ihmisiä, jotka voivat virkansa puolesta kantaa vastuun toisten puolesta. Se on kuitenkin erittäin huono tekosyy yhteisten asioitten huonosti hoitamiselle

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat