Pääkirjoitukset Keski-Häme

Pitkällä kepillä

Merja Hirvisaari

Vaikka omassa kädessäni onkin pidemmän aikaa jo viihtynyt se kuuluisa keppi, jonka pituus ei edes tahdo riittää niin pitkään etäisyyteen, miten kaukaa haluan olla koskematta niitä kasoja, joita ei todellakaan kannata sohia, olen silti miettinyt sitä, miltä huominen näyttää niille, jotka juuri nyt käyttävät oman sukupolvensa etuoikeutta luulla muuttavansa maailmaa.

Vaikka sivistystasomme on ollut koko ajan kasvavinaan, auringon alle on tullut kovin vähän mitään muuta uutta kuin entistä enemmän entisenlaisia ihmisiä. Sukupolvi toisensa jälkeen kulkee saman matkan oman rajattomuuden illuusiosta oman rajallisuutensa vangiksi. Sanat vaihtuvat, asetelmat pysyvät.

Vallasta taistellaan edelleen rumin keinoin, niin kuin aina on tehty. Vanhan vallan symboleita halutaan taas tuhota, niin kuin aina on tehty. Sekin asia on ennallaan, että karjumalla ei ole koskaan rakennettu mitään kaunista, eikä rakenneta nytkään.

Kunnioitusta ei ole koskaan saatu vaatimalla, eikä saada nytkään. Kunnioitus pitää ansaita. Hyvin harva ansaitsee.

Vahvemmat, kukin vuorollaan, ovat aina pakottaneet sorrettuja vaikenemaan ja taistelun hävinneitä nöyrtymään, mutta väkisin tehty hiljaisuus ei ole koskaan kertonut totuutta, eikä koskaan tuonut todellista rauhaa. Onnesta nyt puhumattakaan.

En silti tiedä, voiko totuuskaan lopulta olla enempää kuin oikea suunta. Totuus erityisesti omasta itsestä on nimittäin niin julma, etten tiedä kestääkö lopulta kukaan sen armottomuutta.

Tell me lies, tell me sweet little lies, lauloi aikoinaan Fleetwood Mac ja valloitti koko maailman tällä oivaltavalla totuudella: jos haluaa nähdä kaiken kauniina, on pakko ainakin itselleen vähän valehdella. Toiset valehtelevat vähän enemmänkin — tai panevat silmät kiinni.

Se, mitä nyt näen ympärilläni, ei minun silmissäni ole kaunista. Eikä se ole tottakaan.

Silti minun on hyväksyttävä se, että joku toinen näkee tämän kaiken toisin, eikä minun totuudellani ole hänelle mitään arvoa, jos se ei vahvista hänelle hänen valhettaan.

Oma ratkaisuni on pysyä pitkän kepin kantaman päässä ja päästää lähelle vain niitä, joiden silmiin syttyy valo, kun ne kohtaavat omani.

Tämän ruman maailman ihmeellisin salaisuus on nimittäin siinä, että toiset meistä, kaikista totuuksista piittaamatta, sittenkin näkevät toisensa kauniina — ja tosina.

Mitäpä silloin millään muulla edes olisi väliä?

Sitä silti toivoisin, että kaikki karjujat vähän hiljentäisivät omaa ääntään. Kauneimmat myös niistä pienistä ihanista valheista kuuluvat niin paljon paremmin, kun ihmiset keskittyvät kuuntelemaan sitä, mitä sillä toisella on sanottavaa sen sijaan, että korottavat oman äänensä ylitse muiden.

Merja Hirvisaari
Kirjoittaja on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski