Pääkirjoitukset Keski-Häme

Satumainen juttu

Merja Hirvisaari on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Loin vuosituhannen vaihteessa verkkoon fantasiamaailman nimeltä Ultima Thule, jonka hirmuhallitsija Snow Queen olin. Kuiskasin pohjoistuulen kannettavaksi lempeän kutsun kaikille niille, jotka sydämessään tiesivät olevansa thulelaisia: Tervetuloa kotiin! Täällä sisäinen kauneutesi tulee nähdyksi!

Se oli ihmeellistä aikaa. Kutsuni todella tavoitti ihmisiä ympäri maailmaa. Rakensimme yhdessä huikean mielikuvitusmaailman, missä kaikki oli mahdollista. Syntyi syviä ystävyyssuhteita, syntyi oikeita romanssejakin, syntyi jopa thulelaisia lapsia, oikeassa elämässä, IRL. Taru Ultima Thulesta elää edelleen, ja osa alkuperäisistä asukkaista on kosketuksissa kanssani vieläkin.

Kävi silti hyvin nopeasti selväksi, että internet saa ihmisistä irti sen, mikä heissä on kaikkein kauneinta mutta myös sen, mikä heissä on kaikkein ruminta. Ihmismieli puhaltaa näppäimillä itsensä ihanaksi, mutta myös ilkeäksi, kiihtyy hetkessä raivopääksi ja kohdatessaan toisen samanlaisen projisoi itsensä tuhoisaksi tornadoksi. Ultima Thulessa rakastettiin, mutta myös riideltiin – ja raadeltiin.

Huomasin tuolloin, miten suuri etuoikeus aikaero oli mielikuvitusmaailman tyrannille. Riidat leimahtivat, koko valtakunta kuohui ja suuret tunteet myllersivät. Mutta kun tapahtumat kävivät kaikkein kovimmilla kierroksilla, minä olin jo mennyt nukkumaan. Herättyäni tulin siivoamaan jälkiä.

Siinä oli varsin helppo ansaita viisaan valtiattaren viitta, kun ruudulta luetut sanan säilät tuntuivat vain sanoilta, eivät enää niiltä teräviltä miekan iskuilta, jotka olivat mielikuvituskuningattaren hovissa saaneet aitoja haavoja aikaan. Suurin osa sodista syntyi tyhjästä, mutta tuho oli todellista.

Illuusio omasta itsestä on niin vaikea ylläpidettävä, että sen suojaksi rakentuu usein paisuttelun muuri. Eikä sen puolustaminen ole yksinkertaista. Melu syntyi monesti täysin turhasta, ja itse riita oli melkein aina isompi kuin sen aiheuttaja. Kiistojen keskiössä olevien mielestä vika oli aina siinä toisessa.

Se, mikä oli kerran niin kaunista, muuttui lopulta kaikille liian raskaaksi kantaa.

Jokainen riita muutti yhteisön ilmapiiriä vähän heikommaksi. Sieluissa oli haavoja, mielissä epäluuloja, ja riitoja syntyi yhä helpommin. Lopulta tuuli oli niin täynnä kylmiä kuiskauksia pohjoisen valtakunnan asukkaiden lopullisista jäähyväisistä, että Thulen portit jäätyivät kokonaan kiinni.

Tämä kaikki tuli mieleeni eilen, kun seurasin Evon retkeilyalueen yli vyörynyttä somemyrskyä. En ole aivan varma, pystyykö mikään silta enää rakentumaan sen kuilun yli, mikä eilen eri leirien välille repesi. Toivottavasti pystyy. Voi tosin olla, että kuilu olikin olemassa alun alkaenkin, ja silta oli vain mielikuvitusta. Somessa ei koskaan voi olla ihan varma siitä, mikä on totta ja mikä tarua.

Merja Hirvisaari
Kirjoittaja on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat