Pääkirjoitukset Keski-Häme

Turnauskestävyys koetuksella?

Merja Hirvisaari

Nuorempana yksi ainoa ilta tuntui usein ikuisuudelta, erityisesti jos sen joutui viettämään kotona. Joskus yksi ainoa tunti riitti tylsistyttämään mielen, kun ei vieläkään ollut perillä, eikä saanut eväitäkään syödä. Aina joutui odottelemaan toisten tekemisiä, sanomisia ja myöhässä olevaa bussia.

Iän karttuessa aika alkaa juosta itseä nopeammin, eikä odottavan aika ehdi enää lainkaan olla pitkä. Paitsi silloin, kun yrittää päiväkausia toipua jostain sellaisesta, mistä nuorena selvisi kevyesti ”samoilla silmillä”. Toisaalta siitä on korona-aikaan hyötyäkin, että kilpajuoksussa ajan kanssa tietää joka tapauksessa jäävänsä tappiolle. Ensi kesä ei tunnu olevan lainkaan kaukana, eikä vuosikaan ole niin kovin pitkä aika odotella, jos päämäärä on mieluinen.

Elämisen sietämätön keveys on toki paljon helpompi kantaa silloin, kun omaa oloa ei varjosta välitön huoli selviytymisestä. Elämä on kuitenkin siitä kummallinen ajopeli, että huoli kyllä mahtuu kyytiin kaikissa käänteissä. Kun oma murhe unohtuu, painaa kipu kohta kasaan jonkun toisen, tärkeän, hartioita. Silti vähän huonommallakin kärryllä pääsee lopulta perille, kun ei vain suostu pysähtymään.

Vanhat tarinat puhuvat siitä, että toisen ihmisen taakkaa ei pysty arvioimaan, ennen kuin on itse kokeillut sen kantamista. Sen olen jo oppinut, että vaikka joku asia olisi itselle helppo, ei pidä olettaa, että se olisi sitä kaikille. Sitä en kuitenkaan enää usko, että ihan jokainen saisi kannettavakseen vain sen verran, kuin pystyy kantamaan. Viime päivien uutiset kertovat niin surullisista ihmiskohtaloista, että niitä on vaikea seurata edes sivusta.

Aika moni on joutunut oman sietokykynsä rajamaille. Kauan kaivattu bussi ei enää ole vain myöhässä, se ei kerta kaikkiaan enää kulje. Se, mikä ei enää vahvista, voi lopulta todellakin myös tappaa.

Voi, kun pystyisi näkemään, missä hymy on niin väsynyt, että valo lakkaa kokonaan näkymästä. Kun kaikkein vaikeimmissakaan tilanteissa asia ei kuitenkaan niin ole. Meillä on suuri etuoikeus elää maassa, missä turvaverkot lopulta ovat varsin vahvat silloin, jos omat voimat loppuvat. Meiltä vain usein puuttuu rohkeutta pyytää apua silloin, kun sitä kaikkein eniten kaipaisimme.

Tiedän, mistä puhun. Omat voimani ovat joskus pettäneet. Siksi rohkenen neuvoa: jaksa vielä vähän. Jos mikään muu ei tunnu enää tarpeeksi tärkeältä kantaakseen Sinua huomiseen asti, kiedo omat kätesi hartioittesi ympärille ja rutista lujaa. Välitä itse itsestäsi niin paljon, että annat itsellesi luvan selviytyä.

Pelko on aina pahempaa kuin todel-lisuus. Asioilla on tapana järjestyä, suuntaan tai toiseen. Vaikeuksista pääsee pois askel kerrallaan, ja vaikka matka on pitkä ja raskas, niin se kannattaa silti kulkea.

Merja Hirvisaari
Kirjoittaja on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski