Pääkirjoitukset Keski-Häme

Virvon varvon

Merja Hirvisaari on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Lapseni eivät haluaisi kertoa minulle ikäviä uutisia ollenkaan, koska heidän mielestään stressaan muutenkin aivan liikaa. Olimme suunnitelleet ainoan lapsenlapseni pikapiipahdusta pihalla palmusunnuntaina. Mumman ja paapan piti saada pienin käsin koristeltu vitsa ja tytöntyllerön palkakseen paljon suklaata. Tapaaminen jouduttiin perumaan, koska korona olikin osunut heihin.

– Hei, ei hätää! Tämä on meillä vain lievä! Emme olisi kertoneet ollenkaan, jos ei olisi pitänyt perua tulemista! Et kyllä ala nyt stressata, juuri siltä yritimme sinua suojella!

Rakkaus on huolehtimista ja suojelemista. Isot pienistä ja pienet isoista. Kaikki mummat, mummot, mummit ja mummelit tietävät, että se huolenaihe etsitään kyllä, joka ikinen päivä. Ja kaikki lapset ja lapsenlapset ja lapsenlapsenlapsetkin tietävät myös, miten ihan kaikelta murheelta omat vanhemmat haluaisi varjella.

Se ei vain onnistu. Eikä sen tarvitse onnistua. Elämä virpoo ja varpoo toiselle terveyttä, toiselle kipua. Toiselle syvää murhetta ja toiselle isoa iloa. Joskus, onneksi, vuorotellen kumpaakin. Tunteet ovat tärkeitä, ja niiden kohtaaminen, vaikeissakin paikoissa, äärimmäisen arvokasta. Elämän syväksi ja ihmisen viisaaksi tekevää.

Koronakin tuntuu arpovan otettaan aivan omituisilla seuloilla. Koskaan ei tiedä, kenen kohdalle se pysähtyy. Kouluissamme ja kodeissamme eletään juuri nyt pelottaviakin hetkiä. Altistuminen ei vielä tarkoita omalla kohdalla oikein muuta kuin elämän muuttumista hankalammaksi. Toivon kaikille turnauskestävyyttä! Niille, jotka sairastuvat, toivon mahdollisimman lievää tautia, ja siitäkin pikaista paranemista. Niille, jotka sitä tarvitsevat, toivon paljon voimia ja paljon rakkautta ympärille.

Kevättä kohti kulkiessamme korona ainakin hetkeksi hellittää otettaan. Vasta syksyllä näemme varmuudella, miltä maailma sen jälkeen näyttää. Jotenkin pitäisi vain jaksaa. Vielä ja vielä. Sivulla 8 ja 9 tässä lehdessä käsitellään kriisiä ja siitä selviytymistä. Ihmiset ovat hyvin erilaisia ja suhtautuvat oman elämänsä vastoinkäymisiin kukin omalla tavallaan, ja jokainen tapa on oikea. Se on kuitenkin jo varmaksi todettu, että puhuminen auttaa aina. Kannattaa hakea epäröimättä apua ammattiauttajilta ja vertaisryhmistä, jos omat voimat eivät tunnu riittävän.

Pitäjissä keskusteluapua saa seurakunnilta ja myös terveysasemalta. Verkossa on myös paljon väyliä, joita pitkin saa yhteyden sellaiseen ihmiseen, jolla on aikaa kuunnella. Kuten olen ennenkin sanonut: asioilla on tapana järjestyä. Ei anneta periksi.

Kaikesta huolimatta kevät on täällä. Jokainen pieni valonpisara kantaa mukanaan uutta toivoa ja elämän herkkää hymyä. Ne saavatkin tarttua.

Merja Hirvisaari
Kirjoittaja on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat