Pitäjät

Avoimet tilat keräsivät suuren joukon kiinnostuneita

Aikkolan Mattilassa Mari Mattila otti tilan emännöitäväkseen puoli vuotta sitten. Tilalla kasvatetaan emolehmiä ja viljaa. Kuva: Maria Ilonen

Kolmatta kertaa järjestetyssä Avoimet maatilat-tapahtumassa oli mukana yhteensä seitsemän tilaa Hauholta, Hämeenkoskelta ja Lammilta. Mukana olivat jo aiemminkin tapahtumaan osallistuneet Kuusamon mansikkatila Lammilta, Rinteelän maitotila, Pekkolan lammastila ja Peltosirkun marjatila Hauholta sekä Huljalan Tupala Hämeenkoskelta. Ensimmäistä kertaa ovensa avasivat tänä vuonna Aikkolan Mattila Hauhon Alvettulasta ja Nikkarin tila Hämeenkoskella Etolan kylässä. Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa samanaikaisesti niin Kanta- kuin Päijät-Hämeessäkin.

<@Hauho>Hauho<@$p>, <@Hkoski>Hämeenkoski<@$p>, <@Lammi>Lammi<@$p>

Aikkolan Mattilassa emolehmien kasvatus pääasia

22-vuotias Mari Mattila otti puoli vuotta sitten emännöintiinsä Aikkolan Mattilan tilan. Hän on tilan omistaja jo viidennessä sukupolvessa. Tilalla kasvatetaan emolehmiä ja viljaa.

– Emolehmätuotanto on pääasia, viljanviljelyä on ohessa. Emolehmiä ei ihminen lypsä laisinkaan, vaan ne hoitavat ja imettävät vasikoitaan vieroittamiseen saakka. Vieroitus tapahtuu seitsemän kuukauden iässä ja yleensä emolehmät ovat siinä vaiheessa jo ihan valmiita luopumaan vasikoistaan, Mari Mattila nauraa.
Tilalla ollaan siirtymässä kokonaan luomuun ja kahden vuoden päästä siirtymävaihe on ohi. Emännän suunnitelmissa on silloin muun muassa kuminan viljely muutamalla hehtaarilla ja myös härkäpapu ja öljykasvit kiinnostavat. Kun sukupolvenvaihdos tehtiin puolisen vuotta sitten, piti tehdä suunnitelmia pitkällä aikajänteellä. Myös karjaa on suunnitelmissa hankkia lisää, kunhan pihattonavetta valmistuu. Päätökseensä ryhtyä emännöimään tilaa Mari Mattila on tyytyväinen.
– Olen ylpeä, että lähdin tähän. Eihän täältä olisi osannut poiskaan lähteä, Mattila tuumii.
Tilaa hän haluaa kehittää kunnianhimoisesti ja eläimet etusijalla. Mari Mattila kuitenkin muistaa pitää saappaat pellossa, moni asia on hyvin jo nyt.

Kiinnostuneiden määrä yllätti

Pihaan jatkuvasti ajaneet autot ja kävijämäärä yllättivät Mari Mattilan totaalisesti.

– Odotin, jos pari autoa tulisi ensimmäisen tunnin aikana ja piha olikin täynnä.
Avoimet maatilat-päivään hän lähti mukaan, koska haluaa harjoittaa mahdollisimman avointa tuotantoa. Lisäksi hän sanoo päivän olevan monelle niin lapselle kuin aikuisellekin mahdollisuus tutustua maatilan toimintaan, joka saattaa monelle olla vierasta, jos ei ole esimerkiksi maalla aikaansa viettänyt.
Lehmien lisäksi tilalla on kanoja ja muutamia lampaita ja vuohia. Kenzie- ja Jippo-ponit Kissankulman eläinpihalta ovat tulleet Mattilaan kesälomailemaan ja Avoimet maatilat-päivänä lapset pääsivät niillä ratsastamaan.
Merja Grönlund oli saapunut tutustumaan paikkaan Hausjärveltä. Hän kertoo kuulleensa tapahtumasta ja paikasta radiosta ja päätti tulla paikan päälle, sillä hänen omat sukujuurensa ulottuvat tilalle.
– Isoisäni isoisä on syntynyt tällä tilalla ja oli upea mahdollisuus päästä tänne tutustumaan, hän sanoo ja ihailee Ilomoilanselän rannalla sijaitsevan paikan kauneutta.

Nikkarin tilalla uutena kasvina parsa

Nikkarin tilalla Hämeenkosken Etolassa riitti myös vilskettä. Tilan viljelijä Saara Kukkonen sanoo, että heti yhdeltätoista oli paljon kävijöitä ja pienen tauon jälkeen piha täyttyi taas. Saara Kukkonen työskenteli aiemmin myös MTK Hämeessä Kasvua Hämeessä-hankkeessa, jolloin hän oli itse mukana organisoimassa tapahtumaa.

– Ajattelin, että miksi en nyt itse lähtisi mukaan, hän sanoo.
Saara Kukkonen on viljellyt isänsä kotitilaa vuodesta 2011 ja jäi vuoden alusta kokopäiväisesti viljelijäksi. Tarvittavaa tietotaitoa oli kertynyt tarpeeksi, ja hän halusi keskittyä tilanpitoon.
Nikkarin tila on ollut saman suvun hallussa jo 1700-luvulta. Kukkosen puoliso työskentelee muualla, mutta maatalousalalla hänkin, ja perheyhteisö on muutenkin tiiviisti mukana tilan töissä. Saara Kukkosen setä ja vanhemmat asuvat tilan mailla edelleen.
Nikkarin tilalla viljellään puitavia peltokasveja: mallasohraa, ruista, härkäpapua, kuminaa ja rapsia. Lisäksi tänä vuonna on istutettu parsaa, jota ei Suomessa viljellä kovin paljon. Satoa parsasta saadaan vasta parin vuoden päästä.
– Parsa on Suomen oloihin ihan hyvä viljeltävä, mutta se on todella pitkäikäinen kasvi. Kun juurakot istutetaan, sato saadaan kahden vuoden päästä, ja sama kasvusto voi tuottaa satoa kymmenen vuotta, Saara Kukkonen kertoo.
Kasvinviljelyn ohella tilalla on jonkin verran lampaita. Niiden emäntä kertoo olevan lähinnä harrastus ja kotitarve, mutta jonkin verran tuotteita menee myyntiinkin.
– Lisäksi ne hoitavat maisemaa ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta.

Navetan vintillä mennyttä aikaa

Navetan vintillä pääsee sujahtamaan menneisiin aikoihin ja talonpoikaiselämään. Heta Sofian kammarissa on esillä vanhoja kalusteita ja liinavaatteita, joita eri sukupolvet ovat säilyttäneet. Kotimuseota esittelee Saara Kukkosen äiti Hilkka Nikkari, joka kertoo museon olleen koko suvun projekti, jonka moottorina hän tosin on toiminut.

– Kolme vuotta sitten, kun tämä tila remontoitiin, saatiin tavarat turvaan, sanoo hän navetan ylisiltä.
– Appeni Niilo Nikkari haaveili jo museosta. Lupasin auttaa häntä sen perustamisessa, mutta sitten se jäi kuitenkin tekemättä, kertoo Hilkka Nikkari halustaan saada tavarat esille.
Vanhat kalusteet ovat kestävää tekoa. Hilkka Nikkari esittelee vuonna 1861 tehtyä astiakaappia, jonka hän kertoo olleen vielä koko miehensä lapsuuden ajan käytössä.

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat