Pitäjät Lammi

Evon metsäopetukseen ei päästy helpolla 60 vuotta sitten

Vuonna 1960 valmistui Evolta 41 metsäteknikkoa, joista vielä yhdeksän puolisoineen tapasi toisensa Evon metsäopistolla loppukesästä.

Metsäalan tutkintoa arvostettiin kovasti 60 vuotta sitten, mikä näkyi alan koulutuksessa. Vuonna 1960 valmistui Evolta 41 metsäteknikkoa, joista vielä yhdeksän tapasi toisensa Evon oppilaitoksella loppukesästä.

– Aluksi tapasimme viiden vuosien välein, mutta vuoden 2000 jälkeen olemme kokoontuneet parin vuoden välein. Valmistumisesta tulee tänä vuonna 60 vuotta. Noin puolet joukosta on enää elossa, ja nuorinkin on jo 83-vuotias. Vain pari lisäksemme on sellaista, jotka olisivat kyenneet tulemaan, mutta eivät tällä kertaa päässeet. Pitkämatkalaisia oli Pielavedeltä ja Lappeenrannasta, sanoo ylöjärveläinen Erkki Jänkä.

Kuusi vuosikymmentä sitten miehet valmistuivat metsäteknikoiksi. Tänä päivänä vastaava koulutus valmistaa metsätalousinsinöörejä. Vaikka opiskelijat tutustuvat tänäkin päivänä metsään, oli tutustuminen toisessa mittakaavassa heidän opiskeluaikanaan.

Hakijoita oli noin 500, pääsykokeissa oli noin 10 prosenttia, ja heistä 40 selvisi kouluun.

– Pääsykokeissa meillä oli pokasaha ja kirves. Tehtävänä oli tehdä kaksimetristä puolipuhtaaksi kuorittua paperipuuta pinoon. Ensimmäiset tippuivat jo siinä vaiheessa kun pinon ”raamit” piti tehdä. Pääsykoe oli jo fyysisestikin aika kova ja työkaluja piti osata käsitellä. Työkokeella oli tuolloin merkittävä painoarvo, muistelee hämeenlinnalainen Tapio Mero.

Opiskelupaikka edellytti myös psykologisen testin läpäisyä.

– Tehtävänä oli siirtää valtava kivi järven yli. Tehtävä oli tarkoituksella mahdoton, mutta tällä tavoin meidän aloitekykyämme, ryhmätyökyjämme ja johtamistaitojamme testattiin, naurahtaa muuramelainen Olavi Kaipainen.

– Suullisessa osuudessa minulta tiedusteltiin ensimmäisenä silloisen arkkipiispan nimeä. Yhdeltä kaverilta tivattiin Oulun läänin maaherraa. Yleissivistystä piti olla riittävästi, lisää Jänkä.

Opiskelijoiden oli opittava hallitsemaan myös räjäytystyöt.

– Metsäsautoteitä oli tehtävä maastoon, ja noita taitoja tarvittiin. Saimme panostajan paperit, sillä esimiehinä meidän piti osata räjäytystyöt, muistelee Mero.

Oppilaat saivat opintojen kautta myös aseenkantoluvan.

– Kuljetimme palkkapäivinä aika isojakin summia palkkarahoja metsäkämpille tai palstalle. Pistooli piti olla mukana, vaikken ainakaan itse sitä koskaan tarvinnut. Metsäkauppojakin tehtiin käteisrahalla, ja meillä saattoi olla mukana kymmeniä tuhansia markkoja, kertoo Jänkä.

Oma ruokakin oli hankittava

Opiskelijaelämä oli ilmeisen antoisaa, mutta samalla työlästä. Opistolla oli yksi ainoa moottorisaha, Ferguson-traktori ja kaksi hevosta. Kouluun piti tulla sukset ja polkupyörä mukana.

Oppilaat valitsivat joukoistaan isännän, jonka tehtävänä oli hankkia ruoka. Polttopuiden teko kuului oppilaille.

– Olimme hirvimetsällä ajomiehinä, ja palkkioksi oppilaskunta sai yhden ruhon. Ostimme eläimiä paikallisilta isänniltä ja teurastimme ne itse, sanoo isäntänä toiminut Mero.

Neljällä opiskelijalla oli auto.

– Lammilla kävimme lähinnä parturissa ja tansseissa, muutoin elelimme aika tiiviisti Evolla, jatkaa Jänkä.

Kaikilla oli työpaikka, jopa kaksi, tiedossa opintojen jälkeen. Opinnot tuottivat muutakin kuin arvostetun tutkinnon.

– Viidelle meistä taisi löytyä puolisot tältä seudulta. Naisia ei metsäalan opinnossa siihen aikaan ollut, paitsi Käpyriihen tansseissa, naurahtaa Jänkä

Evolla entiset oppilaat saivat kuulla lehtori Pekka Vuorelta nykyisestä metsäopetuksesta.

– Evo merkitsi elämässä käännekohtaa, joka toi uran ja luottamuksen tulevaisuuteen, sanoo Mero.

Vuonna 1960 valmistui Evolta 41 metsäteknikkoa, joista vielä yhdeksän puolisoineen tapasi toisensa Evon oppilaitoksella loppukesästä.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat