Hämeenkoski

Jyrki Joensuu kirjoitti suuren suomalaisen menestysteoksen

Kun elämä on niin värikästä, että siitä pitäisi kirjoittaa kirja, paras ratkaisu on istua kirjoittamaan. Tampereen Pispalassa syntynyt, aikoinaan koko kaupungin parhaalla pistemäärällä keskikouluun päässyt Jyrki Joensuu on tiennyt jo kauan, että kirjoittamisen hetki on tulossa, mutta lopulta hän ennätti tarttua tähän toimeen vasta jäätyään eläkkeelle. Tosin silloinkin tahtia haittasivat työtehtävät muun muassa Kymenlaakson Keskussairaalassa, Päijät-Hämeen Keskussairaalassa, Kymenlaakson psykiatrisessa sairaalassa, Kiipulasäätiössä, Kouvolan psykiatrian poliklinikalla ja niin edelleen. Kuului hänen eläkepuuhiinsa sekin, että kun Hämeenkoski jäi ilman vakituista lääkäriä, Joensuu otti hoitaakseen Hämeenkosken terveyskeskuslääkärin tehtävät.

Merkkipäivänä:

Vierivä kivi ei sammaloidu. Jyrki Joensuu (Hän ei ole sukua Keski-Hämeen toimitusjohtaja Esa Joensuulle, toim. huom.) sanookin painavasti, että elämistä ei kannata lopettaa, ellei ole ihan pakko, eli esimerkiksi kuolee. Sarkastinen, mutta kuitenkin lämmin huumori on niin sisäänkirjoitettu Joensuun sisäiseen koodiin, että osa vitseistä ehtii varmasti monelta mennä ohikin, ennen kuin terävä pilke silmäkulmassa paljastaa miehen vitsailevan. Toinen hyvä vihje on vieressä kyynelet silmissä naurava vaimo, joka 50 yhteisen vuoden jälkeenkään ei vielä ole kyllästynyt miehensä juttuihin.
Jyrki ja Kristiina Joensuu tapasivat Sveitsissä vuonna 1968. Molemmat opiskelivat siellä lääketiedettä Fribourgin yliopistossa, jossa pystyi suorittamaan lääketieteen kandidaatin tutkinnon. Lääkärin pätevyys hankittiin sitten Bernin yliopistossa. Molemmat erikoistuivat valmistumisensa jälkeen Suomessa. Kristiina patologiksi ja Jyrki ensin yleislääkäriksi ja myöhemmin psykiatriksi.
– Olen minä suorittanut työterveyshuollon erikoislääkärin tutkinnonkin, mutta sen laillistamisen hakeminen yksinkertaisesti unohtui kaiken kiireen keskellä, Joensuu kertoo.
Hän työskenteli tuohon aikaan jo yksityislääkärinä Lahdessa ja Hämeenkoskella, työterveyslääkärinä useissa organisaatioissa, Lahden työterveyshuollon ylilääkärinä… ja niin edelleen. Lisäksi hän pyöritti kustannusyritystä Terveystieto Ky:tä, kirjoitti ja kustansi tietokirjoja, luennoi alan oppilaitoksissa – ja osallistui kuntapolitiikkaan. Ja nämä olivat miehen uran alkuvuosilta. Armeijan jälkeen hän sitten perusti pari muutakin yritystä, pyöritti täysihoitolana toimivaa kurssikeskusta, jossa hän vastasi asiakkaitten opetuksesta ja myös ruokkimisesta itse.
Jokelan kartanon sieniruoat tulivat maankuuluiksi, kun Joensuu ystävällisesti ennen niiden tarjoilua lupasi asiakkailleen, että heillä ei ollut mitään huolta: hän oli ensinnäkin omakätisesti poiminut sienet, ja toisekseen hän oli toiselta ammatiltaan lääkäri, joten myrkytyksen sittenkin sattuessa hän osaisi kyllä auttaa. Ja viime kädessä voisi tulla apuun hänen vaimonsa, joka saisi patologina ainakin sen selville, mikä sienistä kuoleman aiheutti.

Elämästä ei selviä nauramatta

Tarinoita Joensuulla siis riittää, ei ihme että uutuuskirja psykiatriaan erikoistuneesta, Sveitsissä opiskelleesta lääkäristä, Janne Valkeeniemestä, on 680-sivuinen. Joensuu kuitenkin painottaa, että kyseessä ei ole hänen elämäkertansa. Anekdootteja Joensuun elämästä on kirjaan siirtynyt paljonkin, mutta kuitenkin siten, että muita ihmisiä, varsinkaan Joensuun potilaita, niistä on mahdoton tunnistaa.

– Lääkärivalakin jo estää paljastamasta potilastietoja, yksityisyyden suojasta, tietosuojasta ja muista laeista nyt puhumattakaan, Joensuu muistuttaa. Hän kertoo valehtelevansa kirjassaan suojellakseen totuutta – jota ei uskoisi kukaan. Tämän lisäksi kohdassa, missä kirjan päähenkilö syyllistyy rikokseen, lukijalta edellytetään kirjan loppuun painetun vakuutuksen allekirjoittamista, ennen kuin hän saa luvan jatkaa lukemistaan. Siinä lukija vakuuttaa uskovansa, että tässä kirjassa ei mikään ole totta.
Jatkuvasta vitsailusta huolimatta Joensuu suhtautuu, on aina suhtautunut, työhönsä vakavasti. Hän on kohdannut uransa aikana kertomansa mukaan noin satatuhatta potilasta, ja kun mielen sairastumisia hoidetaan, kuljetaan hyvin usein ihmisyyden äärirajoilla. Siellä on oltava herkät aistit, mutta raudanluja oma mieli, niin että pystyy sekä myötäelämään potilaansa ahdistusta että pysyttäytymään itse sen ulkopuolella. Ehkä juuri sen vuoksi huumori onkin niin tärkeässä roolissa Joensuun elämässä. Hän toteaa itsekin, että elämä on niin vakava asia, että siinä ei nauramatta selviä.

Hämeenkoskella sienien takia

Alunperin Joensuut toi Hämeenkoskelle Kristiinan ensimmäinen työpaikka Hämeenkosken terveyskeskuslääkärinä. Hän jäi tuolloin melko nopeasti ensimmäiselle äitiyslomalle ja Jyrki toimi tuolloin hänen sijaisenaan. Sittemmin molemmat lähtivät erikoistumaan, ja urat ovat kuljettaneet heitä ympäri Suomen. Tukipisteistä yksi on aina ollut Hämeenkoskella, ja yhdeksi syyksi tähän Joensuu sanoo sienet. Hän kertoo, että Hämeenkoskella on upeat sienimaastot, mutta ei suostu tarkentamaan niiden sijaintia. Hän kertoo myös pitävänsä Hämeenkosken maanläheisestä ilmapiiristä ja ihmisistä.

– Meitä on kohdeltu täällä hyvin.
Valkjärven rannalla sijaitsevalla tontilla ovat nykyisin oman kodin lisäksi myös lasten vierailuja varten rakennettu vierastalo ja vanhimman pojan Aleksin taidegalleria Alex Grafix. Toinen taidegalleria ja toinen kotikin on Lahdessa, jossa Kristiina toimii tällä hetkellä kaupunginvaltuutettuna. Molempia on yhteiskunnallinen vaikuttaminen aina kiinnostanut, ja toisen toimiessa aktiivisesti, on toinen taustatukena ollut sekä kannustamassa että vaatimassa puolisolta käytännön tekoja epäkohtien korjaamiseksi.
Jyrki Joensuu oli aikoinaan myös Hämeenkosken kunnanhallituksen puheenjohtaja. Se oli silloin, kun elämä ei näyttänyt kaikkein aurinkoisinta puoltaan, vaan hyvin nopeasti eskaloitunut lama vei koko Suomen kuilun partaalle.
– Laskimme silloin, että olisimme kaikkein vaikeimpaan aikaan olleet tulojemme puolesta oikeutettuja toimeentulotukeen, mutta emme tulleet sitäkään hakeneeksi, Joensuu kertoo.
– Jonkin verran olisi voinut herättää hämmennystä nähdä lääkäripari – ja kunnanhallituksen puheenjohtaja – sosiaaliviraston asiakkaina.
Joensuut toteavat yhdestä suusta, että ei heillä ollut vaihtoehtoja. Luovuttaminen ei ole kummallakaan veressä, joten sitten käärittiin hihat ja tehtiin vielä enemmän töitä.
Joensuu ei kovin paljon sure sitä, mitä on jättänyt taakseen. Kaikista kokemuksista on ollut hyötyä jossakin muussa elämänvaiheessa. Hivenen katkeruutta hän myöntää tuntevansa niitä päättäjiä kohtaan, jotka salasivat laman saapumisen. Liian moni luotti päättäjiin ja joutui sen vuoksi vaikeuksiin. Saattaa olla, että tämä on vieläkin osittain motiivina Kristiinalla, joka suunnittelee pyrkivänsä ehdolle eduskuntaan ensi vuoden vaaleissa.
Lapsia Joensuun lääkäripariskunnalla on neljä: kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Lapsenlapsia on yhteensä kymmenen, ja elämä on melkoisen vilkasta, kun kaikki kokoontuvat yhteen perheen juhliin. Tänä kesänä juhlan aihetta on ollut paljon, kun sekä Jyrki että Kristiina täyttivät 70 vuotta, ja kaksi lapsistakin juhli heinäkuussa omia syntymäpäiviään.
Juhlinnan kohteena oli myös uutuusteos, jota Joensuu on esitellyt myös mahdollisena tulevana Finlandia-palkinnon voittajana.
– Eihän sitä kukaan voi etukäteen tietää, hän virnistää. Julkaisutilaisuuden markkinointimateriaali esittelee kirjan suureksi suomalaiseksi menestysteokseksi. Suuri se onkin, 680-sivuinen, ja ympärysmittaakin on kolme kertaa tavallisen romaanin verran. Mutta ei se kerrokaan mistään ihan tavallisesta ihmisestä.

Merkkipäivänä

• 70-vuotias: Jyrki Joensuu
• Syntynyt: 29.07.1948 Tampereella
• Perhe: Nykyinen vaimo, joka on se sama kuin 50 vuotta sitten. Neljä lasta aikuisia, 10 lastenlasta kasvamassa.
• Koulutus: Yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri
• Työura: Valmiina lääkärinä 1976 alkaen. Noin 100 000 potilasta. Mielenterveysjohtaja. Vanhuuseläkkeelle 2012, ja sen jälkeen sairaaloissa ja poliklinikoilla, yksityisvastaanotto kesäkuuhun 2018 saakka.
• Luottamustehtävät: kunnan- ja kaupunginvaltuutettu, kunnanhallituksen pj
• Julkaisut: Lääkehoito 1982, noin 100 video-ohjelmaa, Otavan joka kodin suuri lääkärikirja 2000, Janne Valkeeniemi, romaani 2018.
• Harrastukset: Opiskelu, uinti järvessä, sienestys metsässä, moottoripyöräily tiellä.
• Merkkipäivänä: Sukulaisten parissa neljän perheenjäsenen syntymäpäivät yhteisesti.

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat