Hämeenkoski

Perhosten perässä ympäri maailmaa

Leo Kohosen kokoelmissa on 47 000 perhosta. Tässä muun muassa maailman suurin perhonen atlaskehrääjä, jonka suurin yksilö on British Museumissa Lontoossa. Keskimmäisessä rivissä keskellä on Euroopan suurin perhonen, Saturnia pyri eli isoriikinkukkokehrääjä. Kuva: Maria Ilonen

Hämeenkoskella asuvan Leo Kohosen kokoelmissa on 47 000 perhosta. Osa perhosista on niin sanottuja vaihtoperhosia, joita Kohonen lähettää eri museoille ympäri maailmaa niiden pyytäessä perhosnäytteitä. 90-vuotias Leo Kohonen on koulutukseltaan kasvitieteilijä ja Hämeenkosken perhosmiehet, joita oli 5-6, soittivat aikoinaan Kohoselle kysyäkseen, missä mitäkin kasvia kasvaa. Tietty kasvi kun on tietyn perhoslajin koti. Niin perhoset veivät myös Leo Kohosen mennessään ja viidessäkymmenessä vuodessa Kohoselle on kehittynyt merkittävä tietämys perhosista. Perhosmiehet käyttävät perhosista puhuessaan niiden latinankielisiä nimiä, koska ne ymmärretään maailmaanlaajuisesti. Latinankieliset perhostennimet vilahtelevat Kohosenkin puheissa, aina suomenkielinen nimi ei edes tule mieleen. Kohonen arvelee muistavansa kymmenisentuhatta perhosten tieteellistä nimeä sujuvasti.

Kasvatusta kunnollisten näytteiden takaamiseksi

Leo Kohonen on paitsi pyydystänyt, myös kasvattanut perhosia. Perhonen on aluksi toukka, jolla on neljä eri kehitysvaihetta, jotka myös ne on opittava tunnistamaan, muuten kasvatus ei onnistu.

– On kasvatettava, että saadaan kunnollisia näytteitä, sanoo Kohonen.
– Luonnossa voi olla, että vaikka lintu haukannut takasiiven pois.
Perhoset jaotellaan mikro ja makroperhosiin, joista Kohonen on kiinnostunut nimenomaan makroperhosista, jotka jaotellaan päiväperhosiin, kiitäjiin, kehrääjiin, mittareihin ja yökköihin.
– Ihmiset tuntevat yleensä päiväperhoset, joita on Suomessa 117 lajia. Lajit jakautuvat Sisä-Suomen, rannikon ja Lapin alueen perhosiin. Hämeenkosken ja Lahden seudulla esiintyy 40 päiväperhoslajia, Leo Kohonen kertoo.
Ilmastonmuutos ja olosuhteet perhosten elinoloissa vaikuttavat lajistoon. Esimerkiksi aiemmin yleisimpiin kuulunut nokkosperhonen on taantumaan päin, uusia lajeja taas ilmaantuu Suomeen nykyisin noin viisi vuodessa.
– Viidessäkymmenessä vuodessa on hävinnyt 58 perhoslajia, mutta tilalle on tullut 74 uutta. Ilmaston muuttuessa sellaiset lajit, jotka eivät ole ennen pystyneet täällä lisääntymään, pystyvät nyt, Leo Kohonen kertoo.
Kohonen toimi työssään Launeen Yhteiskoulun rehtorina. Hän tuumii, että luonnonhistorian opettajatkaan eivät tunne perhosia.
– Perhosia ei pidetä tärkeinä. Eikä niillä tietysti suurta merkitystä olekaan. Silkkiperhosista tietysti saadaan silkkiä.

Perhosten vauhdissa maailmalla

Leo Kohonen on matkustanut pyydystämässä perhosia ympäri maailmaa. Urheilullinen mies sanoo, että perhosen vauhti on 16 kilometriä tunnissa ja se oli ennen hänen omakin vauhtinsa. Nyt hän ei ole enää kahteen vuoteen pystynyt juoksemaan, eikä myöskään matkustanut.

– Olen 400:n metrin juoksija ja korkeushyppääjä, kunto oli hyvä 88-vuotiaaksi, kunnes sain aivoverenvuodon ja pienen halvauksen, mutta selvisin siitä, Kohonen kertoo.
Matkoilta on tallessa perhosten lisäksi myös paljon tarinoita ja muistoja, kun Kohonen on seikkaillut sademetsissä, joissa liikkuvat myös pedot, käärmeet ja varaanit sekä metsissä elävät, rahantarpeessa olevat laitapuolen kulkijat. Kuntoa siellä on myös tarvittu, kun kilometrejä on tullut taitettua kaksikymmentä päivässä. Vuoristossa taas on saattanut olla lämpötila neljäkymmentä astetta. Eräs parhaiten Kohosen mieleen jääneistä tarinoista on Balilta, kun Kohonen pyydysti maailman suurinta perhosta atlaskehrääjää. Saavuttuaan hotellille, hän näki atlaskehrääjän palmun rungossa ja kirjautui nopeasti sisään hotelliin. Kun hän pääsi ulos, perhonen lähti lentoon ja Kohonen seurasi sitä haavin kanssa perhosennopeudellaan ihmisiä täynnä olevalle uimarannalle. Siellä hän potkaisi vahingossa hiekkaa erään rouvan silmään.
– Hänen miehensä lähti ajamaan minua takaa ja minä ajoin takaa perhosta. Nostin haavin ja sain perhosen kiinni, mutta samaan aikaan mies alkoi hakata minua, Kohonen kertoo.
Perhonen säilyi haavissa, rouvan silmillekään ei käynyt mitään ja mieskin tuli hotellille kolmen vuorokauden kuluttua pyytämään Kohoselta anteeksi.
Biologian tiedoista on ollut hyötyä perhosmatkoilla.

Pingistä 70 vuotta

Perhosten lisäksi urheilu on ollut iso osa Leo Kohosen elämää. Juoksun ja korkeushypyn lisäksi taustalla on nyrkkeilyä ja hiihtoa sekä pingistä. Tällä hetkellä elämään kuuluu vielä pingis, jota Kohonen on pelannut jo seitsemänkymmentä vuotta. Neljän hengen porukka kokoontuu Kohosen luokse harjoittelemaan.

– Pingis on nopeiden refleksien peli ja herkistävä nopeuslaji. Sillä olen pitänyt itseni kunnossa kymmenen kilometrin päivittäisten lenkkien lisäksi, hän sanoo.
Korkein saavutus on SM-kilpailujen kuudes sija.
Leo Kohonen syntyi Karjalan Käsisalmessa. Hänen isänsä oli kansakoulunopettaja, ja sodan aikaan hänen äitinsä oli ilmavalvontalottana. Kohosta ei evakuoitu muiden mukana, vaan hän jäi äitinsä kanssa.
– Pommituksia oli jatkuvasti jouluun saakka, ja desantit räjäyttelivät siltoja. Tulihan siinä orpo olo, kun pommi putosi sadan metrin päähän.
Kylästä lähtenyt evakuointijuna vei mukanaan 150–160 henkilöä. Juna joutui pommitukseen ja siinä kuoli 107 kyläläistä. Melkein kaikki Leo Kohosen kaverit kuolivat. Sodan jälkeen Kohosen perhe päätyi Sieviin, jossa Kohosen isä toimi kansakoulunopettajana. Leo Kohonen oli urheilullinen ja patisti siihen muutkin.
– Välitunnilla sanoin muille oppilaille, että riviin järjesty ja sanoin, että kerron isälle, jos joku ei tule. Sitten määräsin kaikki juoksemaan koulun ympäri, Leo Kohonen muistelee nauraen.
Nyt Kohonen miettii vielä, kirjoittaisiko kirjan seikkailuistaan perhosten perässä Hän on kerännyt perhosia kaikista muista maanosista, paitsi Antarktikselta ja Pohjois-Amerikasta, missä hänellä on hyvä ystävä, joka on lähettänyt perhosnäytteitä. Kohonen kuuluu perhostieteelliseen yhdistykseen, jossa jäseniä on noin 700, ja on raportoinut sinne vuosittain lajien lisääntymisestä ja vähenemisestä. Tällä hetkellä hän pohtii, mihin hänen kokoelmansa joutuvat hänen jälkeensä.
– Ne menevät joko Oulun tai Joensuun yliopistoon, entiset oppilaani niissä saavat tapella kokoelmistani, Kohonen naurahtaa.

Kuva:

Leo Kohosen kokoelmissa on 47 000 perhosta. Tässä muun muassa maailman suurin perhonen atlaskehrääjä, jonka suurin yksilö on British Museumissa Lontoossa. Keskimmäisessä rivissä keskellä on Euroopan suurin perhonen, Saturnia pyri eli isoriikinkukkokehrääjä.

Kuva: Maria Ilonen

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat