Hauho

Huumorilla ja sattuman kautta elämässä ja 4H:ssa eteenpäin

Arto Mäkinen muistelee lämmöllä vuosia Hauhon 4H:ssa. Työn vastapainona kulttuuri on ollut aina tärkeä asia. Mäkinen omistaa kymmeniätuhansia levyjä ja tuhansia kirjoja ja myös Mäkiseltä itseltään on julkaistu kaksi romaania. Kuva: Maria Ilonen

Kaikki on elämässä oikeastaan sattumaa. Näin ajattelee 23. kesäkuuta 60 vuotta täyttänyt Arto Mäkinen. Sattuman kautta Mäkinen päätyi töihin 4H:hon, missä hän tekikin pitkän työuran. Koijärvellä syntynyt Mäkinen selasi 20-vuotiaana vuonna 1980 sukulaisten luona Aamulehteä, jossa oli avoimena paikka Vilppulan 4H:ssa. Maanviljelyteknikoksi opiskellut Mäkinen haki paikkaa ja saikin sen. Vilppulasta Mäkinen siirtyi Hauhon 4H-yhdistyksen kerhoneuvojaksi 1.4.1984. Hauhon 4H oli ollut 30 vuotta ilman toimintaa, mutta Arto Mäkisen myötä se nousi kukoistukseensa ja toimi aktiivisesti ja uusia toimintatapoja kehittäen. Mallia Hauhon toiminnasta otettiin muuallakin maassa.

– Sain aloittaa paljaalta pöydältä. Hauho oli suorastaan otollinen maaperä ja oli suorastaan odottanut toimintaa, Arto Mäkinen tuumii.
– Oli siinä toki haastettakin.

Sen täytyy olla kutsumus

Hauhon 4H:ssa Arto Mäkiselle kertyi työuraa pitkälti yli 30 vuotta ja nimike muuttui myöhemmin toiminnanjohtajaksi. Hauhon 4H:lla oli monipuolista toimintaa ytimenään kerhot, leirit ja kilpailut. Hauhon 4H oli myös edelläkävijä ja siellä toteutettiin jo 1980-luvulla projektihankkeita.

– Meillä oli muun muassa projekti, jossa pohdittiin veden merkitystä ihmiselle. Rakensimme lautan, joka erään nuoren oivalluksesta nimettiin 4H2O:ksi, Arto Mäkinen kertoo.
Vuonna 1993 Hauhon 4H reissasi järjestön alkujuurille Yhdysvaltojen Ohioon poimimaan neliapilan.
– Sitä reissua varten muun muassa myytiin 4000 purkkia sinappia, Mäkinen naurahtaa rahoituksesta.
Arto Mäkisen aikana Hauhon 4H sai aikaan kierrätyskeskus VEIVIn sekä rahoituksen nuorten työpajatoimintaa varten vuonna 2004.
– Ehkä tämä kuulostaa vähän naiivilta, mutta kai siihen jonkinlainen kutsumus täytyy olla, sanoo Mäkinen innostuksestaan toiminnan kehittämiseen ja projektien toteuttamiseen.

Antoisaa aikaa

– On ollut hienoa nähdä nuorten menestys ja saada käyttää luovuutta sekä tietynlainen vapaus, Arto Mäkinen summaa työn parhaita puolia.

– Oli se antoisaa aikaa, vaikka töitäkin sai tehdä.
Tuohon aikaan jo Hauhon 4H-toiminan ytimessä oli työajattelun ja yrittäjyyden oppiminen. Taskurahaa hankittiin eri tavalla tekemällä. Hauholla oli tuohon aikaan 4H:ssa mukana paljon jo täysi-ikäisyyden saavuttaneita nuoria, mistä on Mäkisen mukaan myös kiittäminen sitä, että Hauhon 4H:sta tuli jopa valtakunnallisesti huomioitu. Unohtamatta lukuisaa määrää vapaaehtoisia aikuisohjaajia.
– Parhaana vuonna olimme 93 kertaa esillä mediassa, mikä kertoo siitä, että vauhti oli kova.
Hauholla toimi myös esimerkiksi 4H:n konekerho, joka vastaanotti korjattavissa olevia maatalouskoneita. Kerholaiset laittoivat koneet kuntoon ja ne toimitettiin Viroon kummimaatilalle.

Kymmenentuhatta vinyyliä ja tuhansia kirjoja

Myös kulttuuria oli kuvioissa. Hovinkartanossa toteutettiin nuorten taidenäyttely ripustusoppeineen ja kutsuja lähetettiin muun muassa kunnanvaltuustolle ja hallitukselle. Kulttuuri on Arto Mäkiselle läheinen asia yksityiselämässäkin. Intohimoinen musiikin- ja kirjallisuuden keräilijä arvelee omistavansa noin 10 000 vinyylilevyä ja useita tuhansia kirjoja. Keräilyesineistä hän mainitsee hiljattain löytäneensä Arabian Ara-kannun 1940-luvulta.

– Joskus tulee tehtyä hyviä löytöjä ja kaipa nämä arvonsakin jollakin tavalla säilyttävät. Olen kyllä tuttu naama Hämeenlinnan lähistön kirpputoreilla. Musiikista Tapio Rautavaara on minulle merkityksellisin.
Tapio Rautavaaran tulkitsema Isoisän olkihattu räjäytti Mäkisen tajunnan, kun hän kuuli sen hyvin nuorena 1960-luvun alussa.
Arto Mäkinen on myös kirjailija. Jo lapsena hän hakkasi tarinoita matkakirjoituskoneella ja kirjoitti kronikoita koulukavereista. Pitkäaikainen haave toteutui, kun vuonna 2011 julkaistiin veijariromaani Miestä sanaksi ja 2013 Sanoista teoiksi. Ainakin yksi idea muhii päässä tälläkin hetkellä ja Mäkinen myöntää, että olisi hienoa, jos jotakin vielä julkaistaisiin.

Huumorilla selviää, mutta se on vaikea laji

Arto Mäkinen irtisanoutui hiljattain Hämeenlinnan 4H:n kehityspäällikön tehtävästä, johon hän siirtyi kuntaliitoksen myötä.

– Irtisanoutuminen ei ollut mikään helpoin ratkaisu, toisaalta itselle epätyydyttävässä tilanteessa ei tuntunut muutaman vuoden tähden enää mielekkäältä jäädä. Lähtö johtui tuntemastani luottamuspulasta ja eriävistä näkemyksistä toimintatapojen suhteen, hän sanoo.
Nyt hän on hyvillä mielin ja aikoo ensin levätä.
– Aikamoista pyöritystä on ollut, tämä vaihe ei ole nyt ollenkaan pahasta. Ehkä pitää tehdä niin kuin nuorin poikani sanoi. Pitää nyt tehdä niitä asioita, mitä aina olen halunnut. Osa-aikainen työ olisi mieleinen, Mäkinen tuumaa.
– Ja onhan tuolla pihalla halkoja hakattavaksi. 4H:n periaatteen mukaan, kyllä tekevälle töitä on.
Snautseri Snapsi vaatii myös huomionsa ja hyppää välillä isännän syliin.
– Kun vaimo huutaa illalla Snapsi, ajattelee, että taas täytyy mennä kaapille, Mäkinen nauraa.
Huumori on ollut se, millä on selvitty monenlaisista tilanteista.
– Se ei tosin ole helppo laji. On tunnusteltava, millainen huumori mihinkin tilanteeseen ja kenellekin sopii. Huumori kuitenkin lopettaa pönötyksen.
Huumorin lisäksi Mäkinen arvelee sitkeyden auttaneen. Pitää olla itse innostunut, että saa muut innostumaan. Asiat eivät välttämättä tapahdu heti. Lisäksi kaiken avain on yhteistyö.
Hauhon vuosia ja kohtaamiaan nuoria Mäkinen muistelee suurella lämmöllä. Hän arvelee olleensa tekemisissä tuhansien nuorten kanssa jotain kautta 4H-vuosinaan. Työn vaihtelevuus ja monipuolisuus oli innostavaa. Toisinaan erilaiset tilanteet aiheuttivat myös hämmennystä.
– Kun puhelin soi, koskaan ei tiennyt, mitä sieltä on tulossa. Kerrankin joku soitti Iittalasta ja kyseli, tiedänkö ketään, joka voisi hoitaa pässiä, joka oli kaiken lisäksi aika vihainenkin. Eikä Iittala kuulunut tuolloin edes toimialueeseen, Mäkinen nauraa.
Useimmista tilanteista selvittiin, mutta pässille ei Mäkinenkään keksinyt kaitsijaa.
Tällä hetkellä Arto Mäkinen asuu vaimonsa kanssa Hattulan Lepaalla. Hattulan puolelle muuttaminen tapahtui sekin sattuman kautta, kun oli tarve muuttaa vuokralta omaan taloon. Siteet Hauholle ovat edelleen olemassa monien ystävien ja tuttavien kautta. Myös Hauhon vuosien aikaiset nuoret, nyt 40-50-vuotiaat aikuiset, muistelevat aikoja hyvillä mielin.
Sattuman kautta Mäkinen uskoo, että vielä selviää, mille urille tulevaisuus vie.

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat